Kolmen perättäisen ei niin hyvin onnistuneen treenin jälkeen itseluottamus ei ollut paras mahdollinen ennen starttia. Yksi ongelmistamme on ollut väärä sisäänmeno kepeille. Salme Mujusen rata alkoi suorassa linjassa olevilla hypyllä, renkaalla ja kepeillä. Kutsuin koiran renkaalta radan ulkoreunan puolelta ja lähetin kepeille. Voilá se toimi. Decon lisäksi vain muutama koira suoriutui virheettömästi sekä sisäänmenosta että pujottelusta.

Radan profiili oli tehty niin, että jouheva suoritus Decolla vaati kaksi perättäistä takaaleikkausta. Niiden harjoittelun olemme aloittaneet vasta viime aikoina ja valmiiseen ja varmaan suoritukseen on vielä pitkä matka. En tiedä ennakoinko liikaa leikkauksia vai mitä tapahtui, mutta niitä edeltävä rima tuli alas (hyppykorkeus vain 55 cm). Takaaleikkaukset sen sijaan sujuivat kohtalaisesti. Ne eivät kelpaisi malliesimerkeiksi, mutta koira kääntyi sinne minne pitikin.

Toiseksi viimeisellä esteellä, joka oli u-putki Deco lähti vetoon kohti oikeaa päätä. Päästin sen kuitenkin näpeistäni hetkeä liian aikaisin ja se luiskahti väärään päähän. Mikäli alla olisi ollut puhdas rata, tätä virhettä tuskin olisi sattunut.

Toisistakin kisoista siis putkelta HYL. Keväällä ohjasin väärään päähän ja tällä kertaa olin huolimaton. Kokonaisuudesta jäi kuitenkin erittäin hyvä mieli. Koira oli kuulolla, kulki reippaasti ja meillä oli kivaa. Rima harmittaa ja väärä putken pää jätti jossittelun varaa. Huolimatta kohtuullisen suuresta luokasta 0-ratoja tuli vain kaksi. Vitosella Deco olisi ollut kolmas luokkansa nopeimmalla ajalla...