Viimeisiä viedään. Eilen illalla Hanna tuli käymään Rusinan ja Danan kanssa. Samaan syssyyn osuivat spanielit Muska ja Hertta. Pipsan ja Wilman tullessa jättämään viimeiset tervehdykset Remo-papalle oli ovella vastassa kahdeksan koiraa! Remo oli aivan onnessaan Pipsan saapumisesta. Nähtiin jopa sellainen ihme, että Danan tullessa lähelle, Remo vilautti pienen irvistyksen - Nämä ihmiset ovat täällä minua varten!

Iltalenkillä Remo oli tapansa mukaan irrallaan. Tällä kertaa se onnistui saamaan näkölähdön jäniksestä. Koska ajo oli sopivasta aukealla aukealla paikalla ja Remolla vilkkupanta kaulassa, annoin sen juosta. Myöhemmin koiria ruokkiessa huomasin mutajälkiä vasemmalla puolelella päässä, kaulalla ja lavassa. Remo oli kaatunut. Koska enää ei ole mitään menetettävää, annoimme sille kaksi Tramalia yötä vasten.

Aamulla se oli hieman takakireä, eikä halunnut muita koiria lähelleen. Annoimme taas Tramalin ja jonkin ajan kuluttua lähdimme ajamaan mökille. Lääke ehti vaikuttaa ja Remon olemus muuttui. Se ei voinut uskoa hyvää tuuriaan, kun annoin sen lähteä vapaasti pitkin metsää. Tällä alueella on niin paljon peuroja, että metsässä olo on tavallisesti hyvin kontrolloitua. Nyt Remo nautti joka hetkestä! Se kulki pitkiä aikoja näkymättömissä ja kuten odotettavaa oli, nosti peuran. Hiljaisessa metsässä kuului vain rytinää ja airiksen ajohaukku. Jonkin ajan kuluttua Remo tuli takaisin kieli vyön alla ja hetken pelkäsin, että se ei pääsisi omin jaloin metsästä.

Deer Hunter                                                            30.10.2009

Vilvoittavien vetten äärellä                                     30.102009

Kotiin tullessa se sai taas Tramalin. Olimme sopineet Virpin kanssa viimeisestä yhteisestä iltalenkistä. Levon ja lääkkeen jälkeen Remo oli taas vauhdissa; se louskutti nähdessään Renan ja Rantin. Se kulki lenkillä reippaammin kuin aikoihin ja kuten Virpi sanoi välillä enemmän ja välillä vähemmän pöllyssä.

Neljä Tramalia 17 tuntiin tekivät tehtävänsä. Oli todella sydäntä raastavaa katsoa Remon elämisen riemua ja vielä iltalenkillä ryhdistätymistä. Huomenna aamupäivällä kaikki on ohi. Kyllähän minä järjellä ymmärrän, kuinka vahva kipulääkitys tarvittiin, että koira oli edes lähellä entistään, mutta ei se oloa helpota .

Kiitos kaikille tukemisesta! Erityisen paljon mietin teidän sanojanne Ekku, Virpi ja Pipsa. Te olette tunteneet Remon ennen onnettomuutta ja pystytte näkemään sen hiipumisen. Päätös on ollut todella raskas ja mielessä on pyörinyt lukemattomia syitä, miksi olisin voinut siirtää sen toteuttamista. Yritän hakea lohtua näistä sanoista - Älä sure sitä, että sen täytyy olla sinä, jonka täytyy tehdä päätös. Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina. Älä anna turhaan sydämesi itkeä.

Viimeinen tervehdys  Remolta - KUNINGASTERRIERILTÄ!