Ensimmäistä kertaa ikinä reissasimme koko porukalla etelässä . Alanyan 30 asteen varjolämpö vaihtui muutamassa tunnissa erittäin sateiseksi ja tuuliseksi Helsinki-Vantaaksi. Vastaisuuden varalle kaikille tiedoksi: tilataksin saaminen kentälle kahden aikaan yöllä on mission impossible. Puoli kolmelta oli pakko luovuttaa ja matkasimme kotiin kahdella taksilla.

Omat ötökät oli hajautettuna neljään tai oikeastaan viiteen hoitopaikkaan. Korvikkeena meillä oli toki liuta hotellialueen kissoja (poikkeuksellisen siistiä porukkaa). Aluksi ruoka- ja vesitarjoilu oli Kisulle, sitten tuli sen Kaveri, joka toi pian mukanaan kolme vieroittamatonta pentua. Seuraavaksi tuli Kolli ja satunnaisesti muutama muukin kissa. Maaparvekkeella ei todellakaan tarvinnut olla yksin ja iltaohjelmaa oli omasta takaa. Meidät tunnettiin jonkinlaisena "kissaperheenä".

Kisun Kaveri ja lapset

Deco oli koko viikon Pirjolla ja vietti taatusti tapahtumarikasta viikkoa. Jossain vaiheessa Ari ihmetteli meinaanko kysyä ollenkaan Decon kuulumisia. Siihen oli helppo vastata kieltävästi, sillä teidän, että se on Pirjolla kuin kotonaan. Jos minulle ikinä sattuu mitään niin, Deco on suullisesti ja nyt myös kirjaimellisesti testamentattu Pirjolle.

Remon hoitovastuu oli jaettu Marille ja Pipsalle, Marin kantaessa isomman taakan. En ole vielä puhunut Marin kanssa, mutta kuulin, että Remo on ollut erittäin vaisu ja kuin varjo entisestään. Pipsalle siirtyessä se oli edelleen alavireinen ja kuten Pipsa viestissä sanoi, lähes teuraskuntoinen. Tyttärenpojan seura teki kuitenkin ihmeitä ja Remo oli jopa intoutunut leikkimään Arskan kanssa. Se, että se oli myös erittäin avoin ja ystävällinen, ei edes ole mitään uutta.

Lysti vietti kissanpäiviä Ripalla. Sitä on kohdeltu kuten prinsessaa, joten paluu arkeen tulee olemaan kova paikka.

Eikka ja Juju olivat Anulla. Eikka oli pissinyt ja kakkinut yhden maton, minkä lisäksi se oli terrorisoinut koiria pahemman kerran. Sekä Muska että Hertta olivat juosseet sitä vinkuen karkuun ja tytöt olivat nähneet sen hyökkäävän Hertan päälle. Kun kani oli irti, koirat pysyivät yläkerrassa.

Magdalena oli Ankin hellässä huomassa aina hakureissusta paimennuksen sm-kisoihin. Viikko on niin pitkä aika pienen tytön elämässä, että tulet  Anki aina olemaan Magdalenan Mamma!

Jälleen kerran suuri kiitos kaikille hoitajille, sillä ilman teitä matkustaminen olisi mahdotonta!

Ankille aivan erityisen suuri kiitos Magdalenan järjestämisestä ja hakemisesta Suomeen sekä täällä hoitamisesta. Toivottavasti jaksat edelleen yhtä kärsivällisesti vastailla kaikkiin mieleeni tuleviin kysymyksiin, sillä niille ei taida ihan heti loppua tulla .