Agilityssa edettiin niin, että muutaman onnistuneen treenin jälkeen uskaltauduin ilmoittamaan Decon Kotkaan hypärille. Kontaktit eivät edelleenkään olleet parhaat mahdolliset ja erityisesti keinun kontakti vaati vielä hiomista, joten varsinaisille agilityradoille ei ollut vielä asiaa.

18.5 lähdimme Anjan kanssa ensimmäistä kertaa katsomaan omia lampaitamme. Deco jätettiin koiratarhaan yhdessä Grimin ja Toipan kanssa. Tiesinhän minä sen, että Deco inhoaa aidoissa olemista. Toissa kesänä se mm. puri itsensä lammasverkosta läpi, kun se jätettiin Keskikorpelan Petelle Särkänniemikäynnin ajaksi. Ei se vieraasta pihasta mihinkään karannut, vaan oli päinvastoin iloinen, kun talon väki saapui paikalle.

Deco on aikaisemminkin ollut Anjan tarhassa ja tyytynyt vain osoittamaan mieltään. Nyt autolla lähtö taisi olla kuitenkin liikaa. Deksu oli aivan varmasti yrittänyt ensin aidoista yli ja läpi, mikä oli kuitenkin osoittautunut mahdottomaksi. Tällä kertaa se keksi alkaa kaivaa reittiä portin ali. Se oli ensin joutunut siirtämään puuritilöitä ja kiviä portin edestä ja alta. Jäljistä päätellen siihen hommaan oli käytetty sekä tassuja että hampaita. Deco oli kaivanut kovaa maata laajemmaltakin alueelta. Varsinaisen pakoreitin katkaisi osittain portin alle valettu sementti, joten takaisin palattuamme tarhassa odotti varsin uupunut koira.

Illalla kotona oli vaihteeksi vaivainen bc. Deco ei suoranaisesti ontunut mitään jalkaa, vaan se näytti siltä, että vasen puoli pettää jotenkin alta. Ei muuta, kun koira vaihteeksi kipulääkeille ja lepoon. Koiruus tutkittiin tarkemmin viikko riekkumisen jälkeen. Kipualue löytyi tällä kertaa selästä (uusi paikka). Jotain pienenmpiä kireyksiä oli takajaloissa, mutta se lienee sekundääristä. Onneksi onnettomuudessa biceps oli oireeton! Lepotilassa jatketaan.

Raskaan työn raataja