REMO: Treenaaminen jäi Decon sairastellessa, treeni-into laantui talven pimeinä kuukausina ja hiipui kokonaan kevään koittaessa. Remo jäi virallisesti eläkkeelle. Kesällä kohtalo muutti elämän suunnan. Leppoisat eläkepäivät vaihtuvat ajoittain kivuliaaseen kitkutteluun. Aikakello tikittää vääjäämättä kohti loppua... Motto: Lyhyemmin, mutta kivutta ja laadulla!
DECO: Noussut agilityn kuninkuusluokkaan. Osin kaoottisten, mutta muutamien hienojenkin kolmosluokan ratojen jälkeen tapahtui ohjaajan henkinen romahdus. Agility-masennus iski ja lujaa. Kisataukoa, jonka aikana olen kasannut itsetunnon rippeitä, on jatkunut elokuun alusta alkaen. Satunnaisen harjoittelun tavoite on ollut ehjässä ratasuortuksessa. Motto: The only way is up!
DECO osa 2: Mihin on pienet paimenkoirat tehty? Hakemaan, kuljettamaan ja ehkä joskus vielä ajamaan. Koska jokainen uusi harrastus alkaa välineiden hankkimisesta niin, ennen kuin huomasimmekaan, omistimme osuuden kuudesta lampaasta, x-määrän lammasverkkoa ja aitatolppia. Ei ehkä niin lupaavasta alusta huolimatta paimennus on vienyt mukanaan. -Kiitos vaan Anja! Motto: Luulin, että agility on vaikeaa!
MUUT ELUKAT:
LYSTISTÄ ei voi sanoa, että koira paranee vanhetessaan. Lysti täyttää seuraavaksi kymmenen, eikä sisäsiisteys ole todellakaan petraantunut. Kyse ei ole siis mistään pissan tiputtelusta tai satunnaisesta tarpeiden sisälle tekemisestä. Kyse on järjestelmällisestä toiminnasta, joka johtuu mitä erilaisimmista syistä. Milloin ulkona on kylmä/sataa, ruoho märkää/pitkää, Inan ovi kiinni, jäänyt (mielestään) yksin/ilman ruokaa jne. Ei liene yllätys, että Lysti on perusterve koira.
EIKKA on edelleen sinkku. Koeajossa kävi uusi tyttöystävä, joka steriloinninkin jälkeen teki tarpeitaan ympäriinsä. Eikan häkki on purettu ja kani elää vapaana. Ulkona reviiri käsittää oman pihan lisäksi myös taloyhtiön alueita, mutta jotenkin pupu vain pärjää. Elokuussa sattui jotain ja takapää näytti hetken huonolta. Nyt liikkuminen on palautunut lähes ennalleen. Suoralla liike viettää oikealle ja pupuloikissa koordinaatio pettää, mutta muilta osin Eikka is back in business.
PAMELA on kaksivuotiaana kasvanut yli metrin mittaiseksi. Nahanluonnit ovat sujuneet ongelmitta ja tytöstä on kehittynyt varsin viehkeä viljakäärme.
JUJU on toistaiseksi perheen kuopus ja varsinainen yöeläin. Aikaisemmat hamsterit ovat heränneet alkuillasta, mutta tämä vuosikas ryömii pesästään vasta kymmenen jälkeen.
KASVATIT - Muscida's airikset ovat täyttäneet heinäkuussa kaksi vuotta.
Arska (M. Apocalyptica) on aloittanut näyttelyuransa loistavasti olemalla Karjaalla ROP. Samaisessa näyttelyssä Remon tytär Hippa (Energetic's At Full Speed) oli VSP. Kiitos niille kenelle kiitos kuuluu eli Pipsa, Petra, Virpi ja Erja! Toisessa näyttelyssään Arska oli PU2 saaden varasertin. Jatkosuunnitelmat ovat auki - airis on kohtuulisen työläs kunnostettava.
Olli (M. Aerosmith) ehti ensimmäisenä virallisiin kuviin. Lonkat B/B ja kynnärät 0/0. Kiitos Sari!
Martta (M. Abigail) tuli tapaamaan meitä Kokkolaan agility kisoihin. Tyttö oli kovasti kehittynyt viime vuodesta. Vaaleasta perusväristä ja toisesta "ei niin kivasta" korvasta huolimatta nähtävissä oli pentuajan tyyliä. Tapaamisen jälkeen Martta on käynyt näyttelyssä kotiinviemisinään PN 2, varaserti ja varacacib. Tsemppiä trimmaamisen kanssa Tarja!
Milla (M. Ayo) oli meillä kevättalvella joitain päiviä hoidossa. Varsin energinen pakkaus, joka sai kylmää kyytiä niskaansa. Meno rauhoittui huomattavasti, kun kohtelimme neitiä samoin kuin koiramme. Huomiota silloin kuin meille sopi ja touhuaminen sai jäädä omaan arvoonsa. Rajat tehtiin selväksi. Teijan tullessa hakemaan koiraansa Milla tervehti iloisesti ja asettui sen jälkeen aloilleen, kuin olisi ikänsä kuulunut kalustoon. Iloinen, reipas ja rohkea koira ilman aggressiota. Vahvempi luonteeltaan kuin Dana ja vaatii hyvän peruskasvatuksen. Tykkään.
Raksu (M. Anthrax) on käynyt kevään aikana trimmissä ja oli loppukesästä pari päivää hoidossa. Rauhallinen ja asiallinen uros, joka pärjää meidän poikien kanssa loistavasti. Toivottavasti saamme jotenkin tämän savon pojan näyttelyyn. Pienistä puutteistaan huolimatta kokonaisuus viehättää ja pojalla on todella hieno pää.
Opan (M. Anastacia) näin kesällä ensimmäistä kertaa meiltä lähdön jälkeen. Erja on toiminut Opan luottokampaajana alusta alkaen, joten kuulumiset ovat kyllä välittyneet. Mukavan oloinen tyttö, joka olisi kiva nähdä luonnossa myös ilman karvoja.
Ricon (M. Amorphis) olen nähnyt sitten 4 kk:n vain kuvissa, sillä koiruus asustelee lähellä napapiiriä. Hannan kanssa on ollut puhetta, että jospa etelään tulevat, niin saatan mä petipaikan tarjota. Teitä odotetaan!
Rocky (M. Altaria) asuu kesäaikaa lukuunottamatta kaikkein lähimpänä. Kuitenkin olen tainnut nähdä pojan tämän vuoden puolella vain kertaalleen autolla ohi ajaessa. Kaiketi edelleen pienehkö ja kohtuullisen kiltti mies.
Jake (M. Amplifire) on ainoa pennuista, jota en ole luovutusiän jälkeen nähnyt. Toivottavasti kaikki on hyvin ja tulkaa ihmeessa käymään!
Kommentit