Magda on nyt nähnyt agility esteet muutaman kerran. Voi hyvää päivää mikä urakka edessä . Koiruus reagoi kaikkeen sekunnin murto-osassa ja haluaa vain tehdä t ö i t ä ! Palkka (leikki tai ruoka) motivoi hetken, minkä jälkeen se muuttuu pakkopullaksi. Magda haluaa vain jatkaa ja jatkaa. Yritä siinä sitten opettaa esim. kääntymistä. Onneksi sen kanssa ei ole kiire!

Paimennuksessa kaikki meni todella hyvin, kunnes päätin puuttua Magdan maahanmenoihin. Ongelmana ei suinkaan ollut maahanmeno tai siinä pysyminen. Matulalla on vain maastoutuminen niin geeneissä, että kaikki liikkuminen perustuu  - maahan ja nopeasti jaloille - ajatukseen. Tavoitteena oli saada koira etenemään tasaisella rytmillä sekä lampaita ohjaajaa kohti liikutettaessa että poispäinajossa.

Kokeilin rohkaista jaloilla pysymistä nakusuttamalla (suulla, ei naksulla), reiteen taputtamalla ja sanallisesti. Yritin sanoa varovasti  "noh-noh", kun Magda oli maastoutumassa ja kehuin jatkamisesta. Kokeilin opettaa "nätisti"-käskyä sekä vahvistaa liikkumista rauhallisilla kehuilla ja vaikenin, kun koira meni maahan. Ja huom! tämän kaiken testaamiseen meni useampi viikko.

En kuitenkaan saanut Magdaa ymmärtämään mitä halusin ja tilanne kulminoitui Ruotsissa Gunnelin luona 17.9. Perjantain ensimmäisissä treeneissä Magda oli hyvin epävarma ja kysyi kaikkeen tekemiseen lupaa. Tämä ahdisti minua suunnattomasti, mikä heijastui koiraan ja pahensi tilannetta entisestään. Minulla oli käsissäni tottelevainen paimenkoira ilman luontaista eläimenlukutaitoa .

Onneksi tilanne lähti osittain korjaantumaan jo seuraavana aamuna. Sain puhuttelun siitä, että jos kerran koira on noin epävarma, en missään nimessä saanut mennä siihen mukaan! Jep, jep... Magdan kanssa palattiin back in basic eli ohjaus suhisemalla ja vartaloavuilla ja suuntakäskyt vain jakoihin. Treeneihin sisällytettiin paljon lauman hallintaa. Hallinta taas toteutettiin muutamasta yksilöstä aina Vickanin luona olevaan sadan kisalampaan laumaan.

Sununnuntaina vain muutama tunti ennen paluumatkaa tein vaikean päätöksen. Jättäisin Magdan Gunnelille treenaamaan niissä olosuhteissa, mitä en itse pysty koiralle tarjoamaan - kymmenittäin lampaita, laajat laitumet ja laitumella metsikkö. Gunnel oli tulossa Micon luokse Pohjanmaalle pitämään paimennuskurssia 30.9, joten saisin Magda silloin takaisin. Koska en ollut varautunut koiran jättämiseen, vaan olin aikonut kisata sen kanssa paimennuksen Juniori-sm:ssä seuraavana viikonloppuna, nieleskelin kyyneleitä lähdön hetkellä.

Yllättäen(?) Magdalla meni kuitenkin hyvin. Se paimensi p a l j o n !  Sen kanssa on treenattu pitkiä-, laajoja- ja piilohakuja, harjoiteltu hallintaa, tehty jakoja ja se on pääsyt auttamaan oikeissa töissä. Viimeisenä treenipäivänä kaikki lampaat olivat näkymättömissä, kun Gunnel meni laitumelle. Gunnel lähetti Suckin hakuun vasemmalta ja Mirkin ja Magdan oikealta. Jonkun ajan kuluttua pojat tulivat takaisin puolikkaan lauman kanssa. Magdaa ei näkynyt eikä kuulunut ja Gunnel ehti jo hieman huolestua, sillä se ei tullut edes kutsuttaessa. Kun aikaa kului vielä tovi, ilmeistyi Magda paikalle mukanaan loput lampaista! Taitava ja sitkeä pieni otus!

Viime perjantaina starttasin aamusta kohti Pohjanmaata mukanani Deco ja Sin (Anja ja Pray olivat edustamassa Suomea agilityn mm:ssa). Jälleennäkemisen riemu oli kaikinpuolista. Magdasta tuli taas minun koirani, vaikka se lähtikin aina Gunnelin mukana pellolle. Micon luona näin ja kokeilin mitä ja miten Magdan kanssa oli tehty. Uutta oli lähinnä jako, eikä sekään tuntunut mahdottomalta tuolla koiralla. Teimme myös yhden kisaradan tyyppisen treenin missä Magda ei ottanut kaikkia maahanmenoja ja suunnatkin olivat hakusessa. Kaikenkaikkiaan vietimme laatuaikaa hyvässä seurassa lähinnä pellolla ja paljussa istuen. Lauantai iltana suuntasin takaisin etelään ja kohti Someron mökkiä .