nimittäin blogin puhaltaminen henkiin lähes kahdeksan kuukauden tauon jälkeen. Kokeillaan ensin pehmeää laskua ja katsellaan ajan kanssa josko puuttuvia kuukausia saisi täydennettyä.

MAGDA

on pitänyt paikkansa ensisijaisena harrastuskoirana. Suurin syy on ollut kesä-ja syyskauden kuluminen paimennuksen merkeissä. Alkukausi oli nousujohteista, mutta kauden loppua kohden epäonnistumiset lisääntyivät ja (paimennus)itsetunto laski lähes pohjalukemiin. Siinä suossa ollaan edelleen. Käteen kaudesta jäi kuitenkin muutamat onnistuneet kisat, SPKY:n junnumestaruus ja hyväksytty perusrata.

Paimennuskauden loputtua oli pakko keksiä jotakin korvaavaa tekemistä. Aktivointi löytyi hetkellisesti tokosta. Treenejä käynnisteltiin useampaan otteeseen Virpin kanssa. Jotain ilmeisesti onnistuttiin järjestämäänkin, sillä yhtä äkkiä Magda oli ilmoitettu joulukuulle kisoihin. Jos Decon kimppatreenit jäivät vähiin, meni Kirpulla vielä huonommin. Se joutui elämänsä ensimmäistä kertaa työskentelemään vieraiden koirien läsnäollessa Lempäälän kisoissa, koskien myös paikallamakuuta. Hyvin typy kuitenkin suoriutui ja onnistui saamaan ALO-1 tuloksen pistein 173 kp / 4. Luokassa oli lähes 30 osaanottajaa.

Avoimeen valmistautuminen oli vielä heikompaa. Muutamaa pihatreeniä lukuunottamatta "oikeita" treenejä taisi olla kolmet ja yhdet haastavammat Vermon raveissa. Magda teki Veikkolan kisoissa 15.1 elämänsä kolmannen pitkän piilopaikallamakuun ja elämänsä toisen paikallamakuun vieraitten koirien kanssa. Onneksi likassa piilee uskomaton työ-moodi, joten tuloksena AVO-1 pistein 176 / 3. Mainittakoon, että seisominen meni nollille.

Agility oli tauolla koko paimennuskauden. Fysiikka joutuu hetkittäin paimennuksessa niin lujille, että en halunnut kahta kroppaa kuormittavaa lajia samanaikaisesti. Nyt on treenattu harvakseltaan, tavoitteena kuitenkin kisata viimeistään kesään mennessä.

DECO

on viettänyt varsin tylsää elämää. Se riekkui itsensä aikasen huonoon kuntoon pyrkiessään pihalle Anjan koira-aitauksesta. Kesää se viettikin lähinnä oloneuvoksena. Kroppa toipui ja lopulta Decollekin oli pakko antaa jotakin tekemistä. Syksyä kohden se pääsi satunnaisesti lampaille. Kun lajiin ei kohdistunut mitään odotuksia, se oli hetkittäin ihan hauskaakin. Decon kanssa treenattin lopulta lähinnä kohtikävelyä, mitä kautta poispäin ajoa aloitettiin rakentaa uudelleen. Saas nähdä jäikö mitään kovalevylle.

Decon tokot ovat edenneet hissukseen. Aikoihin en ole mitään kokeillut, mutta toko jäi tauolle tilanteessa, missä ruutu ja tunnari olivat pitkällä, joskin vaiheessa. Kaukot ovat ajoittain edelleen hukassa. Nyt kun Magda on "ajanut" Decon kiinni, saattaa treenaaminen Decon kanssa tuntua tosi kivalta oikeasti osaamattoman rinnalla.

Agilitya ollaan tehty todella vähän. Deco on ollut harvakseltaan mukana hallilla. Koirassa ei sinäänsä ole vikaa, mutta en vai saa sitä istumaan käteeni. Ne ovat Magdan kanssa kuin yö ja päivä. Deco on kuuma, työskentelee raivopäisenä, eikä anna tippaakaan ohjausvirheitä anteeksi. Magda etenee, mutta pyrkii tekemään oikein ja paikkaa ohjausvirheitä. Toisaalta esim. Laura tykkää Decosta aivan hirvittävän paljon enemmän kuin Magdasta, joten makuja on moneksi.

Ai niin. Oli Decon elämässä luksustakin. Osallistuimme KORK:in (kouluratsastuksen kannatusyhdistys - lyhenne ainakin tuonne päin) 30-vuotis gaalan ja samalla Kyra Kyrklundin 60 vee juhlan agilityn knock-out näytökseen. Hauskaa oli ja kouluratsastustuomareiden armollisen arvostelun suosiolla ylsimme kisan voittoon - Hyvä "Potilas" ja Minnalle kiitokset kutsusta ja järjestelyistä! http://www.youtube.com/watch?v=HZVrY1jC3do