Anki ja Anja laittoivat taas tuulemaan, joten tiedossa oli varsin paimennustäyteinen reissu Ruotsiin. Aluksi suuntasimme Magdan kasvattajalle Gunnelille. Ei mennyt kuin muutama tunti laivan saapumisesta, kun olimme jo laitumella. Mukana olivat Magda, Anjalta Rhy ja Pray, Ankilta Nisse ja Micolta Gösta ja Börje.

Paimensimme koko lauantain rya-, päls- ja risteytyslampaita. Perustreenin lisäksi tein myös varsin haastavia tehtäviä. Positiivista oli, että Magda otti sisäflänkit nostossa yllättävänkin kaukaa. Toisaalta viimeiset haut olivat aivan liian vaikeita. Magda ei erottanut lampaita puilta ja yritti hakea vasemmalta kauempana näkymättömissä olevia lampaita. Lopputuloksena oli kesken jäänyt kaari ja epävarma koira.

Iltalenkin teimme viereiselle golf-kentälle. Onneksi pelaajia ei ollut paikalla, sillä yhdeksän bc:ta olisi saattanut herättää pahennusta. Loppu ilta kului hyvän ruuan ja seuran parissa. Aivoparat olivat kovilla ruotsinkielen suhteen. Toivottavasti tähän kovaan kalloon tarttuisi vielä joskus jotakin.

Rya, ei aina mikään helpoin paimennettava

Magda ja isä Suck

Sunnuntai aamuna heräsimme varhain, että ehtisimme paimentamaan mahdollisimman paljon ennen lähtöä. Tällä kertaa mukaan mahtui myös ratatreeniä. Poispäinajo ei edelleenkään toiminut kunnolla. Pidimme Magdan kanssa pro-porukalle tuplahauissa lampaita. Eikös sitten yhden kerran laumaa takaisin hakiessa tullut taas ongelmia. Kaksvitonen matkalla sotki sekä kaaren että Magdan ajatukset. Huoh! Ihan loppuun helppo korjaus.

Joskus elämä on ...

Lounaan jälkeen pakkasimme Anjan kanssa koirat autoon ja suuntasimme kulkumme kohti etelää Eva Erikssonin (Kennel Ever On) luokse. Eva on noussut Ruotsissa aivan paimennuksen huipulle. Ensisijainen matkan tarkoitus oli katsastaa yksi narttu, mutta myös Evan ajatusmaailma paimenkoiran kouluttamisesta kiinnosti.

Anja ajoi yhden pysähdyksen taktiikalla useamman sata kilometriä. Oma selkä oli siinä kunnossa, että minulla oli täysi työ pelkässä matkustamisessa. Ehdimme perille tovin ennen hämärää ja tapasimme Evan laitumella. Eva esitteli meille Nettleä, minkä jälkeen Anja kokeili sitä. Kauniisti sanoen koira hieman vedätti. Tämän jälkeen Eva katsoi ja kokeili sekä Rhy:tä että Magdaa. Sain mm. vinkkejä ylipäätään Magdan jaloilla pysymiseen. Piti muuten matkustaa Etelä-Ruotsiin asti kuulemaan, että minulla on kohtaluullisen vaikea koira ensimmäiseksi koiraksi! Magdan vaikeus piilee sen vahvassa eläintuntemuksessa. Se tuntee, tekee ja tietää mitä tekee, joten varsinainen koulutus tai oppiminen on jäänyt heikoille.

Eva ohjeistamassa Anjaa

Yöksi suuntasimme ulkoasultaan viehättävään matkustajakotiin. Paikka oli myös sisältä siisti ja toi mieleen lapsuuden leirikeskukset.

Väsyneet, mutta onnelliset M <3 R

Maanataina nousimme jälleen varhain ja menimme Evan luokse aamiaiselle, minkä jälkeen Anja otti revanssin Nettlellä. Ehdimme pyörittää myös omia koiriamme kaksvitosessa, ennen kuin Evan oli pakko lähteä Tanskaan. Tämän jälkeen palasimme matkustajakotiin pakkaamaan, peseytymään ja valmistautumaan kohti seuraavaa etappia.

Thelma & Louise reissussa

I have seen The light! Ja senkin viiksekkään naisen muodossa. Seuraavasta etapistamme Lena Karlssonin (Kennel Ty Nant) luota sain viimeinkin niitä vastauksia, mitä olin etsinyt. Lena ei vain kärsivällisesti selittänyt mitä ajatuksillaan tarkoitti, vaan myös näytti sen omilla koirillamme. Lenan tapa kohdella koiraa oli hyvin rauhallinen ja vähäeleinen, kauempaa tuskin erotti, mitä hän oli tekemässä. Silti Lena sai laitumella Prayn tuntemaan lampaat ja Magdan tekemään ajatuksella poispäinajoa. Nieleskelimme Anjan kanssa vuorotellen liikutuksen kyyneleitä.

Ja mikä sitten on ollut Magdan ongelma? Poipäinajossa M ei ole pysynyt jaloillaan, koska se tuntee lampaat niin hyvin, se ainoastaan käy niiden pakoalueella, käy maahan ja käy uudestaan pakoalueella. Tällä tavalla se pitää lampaat kyllä liikkeellä, mutta ei halua työntää niitä. Magda ei siis työskentele lampaita vastaan, koska kokee sen olevan liian työlästä. Se pystyy vaistoillaan kompensoimaan kohti kulkemisen. Sama tapahtuu kaikissa kuljetuksissa, minkä lisäksi M myös flänkkää niissä. Koira liikuttaa lampaita liikuttamalla itseään (ja antamalla aikaa). 

Toisessa setissä Lena oli Magdan kanssa pienehkössä pitkulaisessa aitauksessa. Tässä ongelma näyttäytyi paremmin ja Lena näytti, kuinka Magda ei halua myöskään painaa. Se pitää mieluummin vastaan ja antaa perää, kuin menee "på". Magda oli henkisesti niin väsynyt treenistä, että se yritti päästä välillä pois lautojen välistä. Lena oli kuitenkin sitkeä, otti koiran liinaan ja tuki sitä. Onneksi sain videolle tämän pätkän, sillä aivan yllättäen pienestä hiirulaisesta kuoriutui iso koira! Kotona pätkää katsellessa nielin taas kyyneleitä.

Vaikka Lena alkuun pitikin, että Magda on niitä omalla tavallaan vaikeita luontaisia paimenia, muuttui asenne viimeisten minuuttien aikana. Minulla oli kuulemma Hieno Pieni Koira! Rhy taas on vahva kuin mikä ja jo tähän mennessä sille olisi löytynyt pari uutta kotia! Ai niin, Magdan ongelman ratkaisu? Mitään ongelmaa ei ole, kun koiran vaan saa painamaan ja haluamaan kohti. Paimennus alkuun ensisijaisesti kohti kulkemista ja pitotreeniä aitaa vasten. Kuulostaa jo liiankin simppeliltä, taitaa olla uusi reissu etelään jossain vaiheessa tarpeen...

Hieman alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen lähdimme ajamaan kohti pohjoista jo saman illan aikana. Yhden aikaan yöllä yritimme hipsiä Gunnelin yläkertaan, mutta ihan herättämättä emme kolmen koiran ohi päässeet. Aamulla nousimme varhain ja Anja sopi Gunnelin kanssa järjestelyistä, sillä Rhy jäisi Gunnelin luokse. Ryypyssä on niin paljon tavaraa, että kokeneemman on helpompi päästä sen pään sisään.

Tiistai meni lepäillessä, lyhyesti paimentaessa ja lenkkeillessä. Jätimme Rhyn Gunnelille töihin ja suuntasimme laivaan.

Keskiviikkona saimme aamiaisen Janitalla. Anja tarkasti vielä Janitan ja Niinun "jumppavideon" ruotsinnoksen. Kotiin lähdimme ajamaan lenkin jälkeen. Kotiin saapuivat kohtuullisen väsynyt omistaja, mutta ajo- ja laivamatkojen ajan hyvin levännyt pieni koira.