Turha kuvitellakaan, että olisin aamulla herännyt luennoille. Myöhäinen lääkkeidenotto venytti aamu-unia usealla tunnilla. Sen sijaan päivän lopputunnit kuluivat liikekannalla: hallille, tallille, kotiin, sählyyn, apteekkiin, äidiltä hakemaan  koira, Vermoon, Seutulaan, koiran palautus, Vermoon, taas apteekkiin ja viimein kotiin. Siinä välissä on vielä pyöritetty arkea, puhuttu lukuisia puheluita ja hoidettu pupua .

Eikka on edelleen epäkunnossa. Päivälle se söi  itse pieniä paloja herkkuja ja syötettynä muutamia timotein kukintoja. Nyt kun kipulääkkeen vaikutus on pieni, mikään ei enää maistu. Päivän aikana se on saanut kolmeen otteeseen ruiskulla kauralimaa, mihin on silputtu heinää. Äsken se sai kipulääkkeen Piltin porkkana-perunaan sekoitettuna. Eikka liikuskelee kopissaan harvakseltaan ja tasapaino on edelleen huono. Se kuitenkin juo itse ja putsaa turkkiaan. Papanat ovat pieniä ja vähissä, mutta vatsa kuitenkin toimii. Käännettä johonkin suuntaan odotelessa...

Voi prkl! Kävin alhaalla ja sillä aikaa Lysti varasti pöydältä palan grillikylkeä luineen päivineen . Miten hemmetissä se pystyi nielemään sen? Saas nähdä mitä käy, ggrrrr!