Kun Anja viime keväänä kysyi, haluaisinko lähteä kimppaan kesälampaisiin, en tiennyt mitä olin tekemässä. Se, että Deco oli täyttämässä kolme vee, eikä ollut eläessään nähnyt  lampaita oli vain pieni ongelma. Olenhan jo kauan aikaa sitten sisäistänyt ajatuksen, että uusi harrastus alkaa aina välineiden hankimisella. Jos siis haluan kokeilla paimentamista, hankitaan ensin lampaat ja vasta sen jälkeen ihmetellään onko koiralla taipumusta siihen .

En ole vielä kysynyt, kuinka paljon Aria kaduttaa se, että suostui osakkaaksi kuuteen lampaaseen, 450 metriin lammasverkkoa ja lukemattomiin tolppiin yhdessä Anjan ja Jounin kanssa. Sen kuitenkin tiedän, että tämän kesän jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen...

7.6.2009 haimme lampaat Kotikosken tilalta. Samalla Deco sai ensikosketuksensa lampaisiin. Alku ei ollut lupaava. Se käyttätyi laitumella, kuin ei olisi lainkaan nähnyt niitä. Mirk liikutti lampaita pitkin laajaa laidunta ja lopulta Decon päässä naksahti. Lampaiden sijaan se aloitti Mirkin paimentamisen .

Jo muutaman kerran jälkeen omalla laitumella saimme Decon kiinostumaan lampaista. Sillä ei ole erityisen vahvaa silmää, mutta sen verran herkkyyttä, ettei puremista ole tarvinnut missään vaiheessa pelätä. Hyvin varhaisessa vaiheessa jouduin toteamaan, että kaikki aikaisemmat lajit ovat vaativuudessaan lasten leikkiä paimentamiseen verrattuna. Tässä lajissa tarvitaan yhteistyötä lampaiden, koiran ja ohjaajan välillä.

                                                                        Rouvat kesälookissa 18.6.2009

Olimme jo hyvissä ajoin sopineet kesäloman suuntautumisesta Itä-Suomeen. Paimennuskärpänen oli jo purrut sen verran, että onnistuin pistäytymään kertaalleen lampailla Kausalassa (Piggyland's päivä) ja Haminassa.

1.7.09 Yritän ymmärtää Hilun ohjeita. Vaihteeksi lammas haarojen välissä .

Loman jälkeen treenasimme enemmän fållassa, tarkoituksen saada Decon "ajatus ulospäin". Pätkittäin tämä toimikin, mutta emme saaneet sitä siirrettyä laitumelle. Meillä ei ollut Anjan kanssa riittävän selkeää kuvaa siitä, kuinka voimakkaat vaistot Decolla on. Emme uskaltaneet lisätä siihen tarvittavaa painetta, sillä pelkäsimme, että se saattaisi lopettaa paimentamisen siihen.

Fålla-treeniä 24.7.2009

Lampaiden antama paine fållassa koiran näkökulmasta

Lapsityövoiman hyväksikäyttöä utarehaavan hoidossa.

Koska näin ei voinut jatkaa loputtomasti, yhdistimme poikien Särkänniemi reissun Keski-Korpelan Peten luona käymiseen. Saimme taas uusia ideoita jatkaa eteenpäin. Olimme yllättyneitä siitä, kuinka paljon painetta tarvittiin. Decossa olikin enemmän ainesta, kuin olisimme koskaan osanneet odottaa. Hyvä niin! 

Pian tämän jälkeen pääsimme kertaalleen Ankin luokse. Deco oli aivan huuli pyöreänä juoksevista lampaista. Siihen mennessä olin luullut, että tasapainopiste on ainoa minkä se varmasti hallitsee. Nyt Deco meni pitkin laidunta häntä alhaalla lampaiden perässä. Se ei varsinaisesti jaagannut niitä, mutta ei myöskään aluksi lähtenyt flänkille. Tällä reissulla jouduin hyväksymään sen ikävän tosiasian, että minulla on koira hallussa, ei hallinnassa .

Edellisten kokemusten jälkeen aloin työstää omaa ja koiran asennetta uudestaan niillä eväillä, mitä minulla oli. Pari kertaa tuntui aika epätoivoiselta, mutta lopulta sain koiraan sopivan paineen. Pääsimme treenaamaan myös jonkin sortin hakukaaria, mutta poispäin ajo oli mission impossible. Loppukesästä tädit olivat Decolle hyvinkin raskaita liikuttaa ja se joutui työskentelemään todella lähellä. Jossain vaiheessa sen oli pakko jopa oppia ottamaan villoista kiinni saadakseen edes vähän kunnioitusta. 

Viimeisen kerran pääsimme omille lampaille 24.9.

Mitä enemmän olen lajia yrittänyt ymmärtää, sen vaikeammaksi se on tullut. Kuitenkin tarve ymmärtää on niin suuri, että tämä kesä on muuttanut suhtautumistani kaikkeen koiran kanssa toimimiseen.

Olen NIIN kiitollinen teille kaikille, jotka olette tarjonneet minulle mahdollisuuksia tutustua lajiin!

Viime viikonloppuna pystyin osallistumaan yhtenä päivänä Joel Svenssonin kurssille. Uusien ja ennestään tuttujen ihmisten kanssa vietetty aika kruunasi paimennuskesän. Taas olisi niin paljon uusia ideoita, mutta omat lampaat pakkasessa. Talvikauden treenimahdollisuudet ovat olemattomat. Onneksi ensi viikonloppuna pääsen edes katsomaan paimennusta ja tapaamaan Magdan kasvattajaa Terttilään.

Joelin kommentti Decosta: Älä koskaan anna kenenkään sanoa, että sinun koirasi ei osaa paimentaa. Sillä ei ole kovin paljoa silmää, mutta kuitenkin vaistoja (/lahjakkuutta - talent). Se vaatii ohjaajaltaan enemmän, sillä se pitää kouluttaa tekemään asioita. Se ottaa palautteesta itseensä, mutta tulee kuitenkin takaisin tekemään töitä. Englannissa ja Ruotsissa on nähtävissä kisakoirissa suuntausta enemmän tämän tyyppisiin koiriin.Kokeneille ohjaajille ne ovat helpompia kouluttaa kuin vahvan silmän omaavat koirat. Ruotsin tämän vuoden mestari on esimerkki tämän tyyppisestä koirasta.