Lääkityksen alettua Eikka on piristynyt, mutta syöminen on edelleen huonoa. Se syö itse jonkin verran enemmän, mutta ei riittävästi pysyäkseen hengissä. Pakkoruokinnalla menee edelleen pilttiä ja kaura-banaaniseosta. Eikka oleilee kuitenkin paljon "ulkoaitauksessa" ja huolehtii siisteydestään. Liikkuminen ei ainakaan ole huonontunut.

KÖMMÄHDYKSEN TAUSTAA

Ari venäytti  torstaina selkänsä, eikä päässyt perjantai aamuna sängystä ylös ilman lääkettä. Jouduin suunnitelmasta poiketen vetämään aamulla taloyhtiön lipun salkoon (talonmiesvuoro), viemään Noan ja käyttämään koirat. Siinä vaiheessa sisarhentovalkoinen oli kaukana.

Lipputanko oli keskellä lumivallia ja naru älyttömän tiukalla. Onneksi naapurin (eläinystävällinen) mies tuli avuksi. Saattoi olla, että lippua nostaessa tuli hieman purnattua . Illalla lippu oli laskettu ja viikattu kauniisti kuivumaan.

TÄNÄÄN

Kiiruhdin koirien kanssa autolle, sillä olin vaihteeksi liikenteessä tiukalla aikataululla. Näin samaisen naapurin ja kysyin, laskiko hän lipun. Vastaus oli myönteinen, joten kiitin kohteliaasti. Lastasin koiria autoon naapurin tiedustellessa, kuinka potilas voi. Kerroin, että ei edelleenkään syö kunnolla, joten olen jotunut pakkoruokkimaan  neljästi päivässä. Lisäsin vielä, että koska lääkärikuluihin on mennyt jo pari sataa euroa, sitä on kai pakko hoitaa .

Tässä vaiheessa huomasin oudon hiljaisuuden ja naapurin hölmistyneen ilmeen. Kysyin varovasti, että ketähän mahdoit tarkottaa. No, Aria tietenkin! Sain tuskin naurultani sanottua, että minä puhuin kanista. Maine sen kuin paranee...