Kävimme eilen Anun ja teinien kanssa katsomassa leffan This is it! Ja siinä se oli! Jos jollain solutransplantaatiolla saisi edes murto-osan MJ:n liikkuvuudesta, niin agilityssa aukeaisivat aivan uudet atmosfäärit. Leffa oli ehdottomasti katsomisen ja kuuntelemisen  arvoinen!

Olemme Decon kanssa treenanneet agilitya todella harvakseltaan ja tuuriluontoisesti. Omien elastosolujen puute yhdistettynä haluun olla lähes täydellinen liikkuja murtaa tehokkaasti paremmankin itsetunnon .

Tiistaina pääsin poikkeuksellisesti omiin ryhmätreeneihin, enkä todellakaan tiennyt, että oli minun "koutsi"-vuoroni. Onneksi autoon oli jäänyt jotain vanhoja treeniratoja, joten ei muuta kuin hommiin. Ratapohja oli vain reilun vuoden ikäinen, mutta kuului jo aivan eri aikakauteen: ei yhtään takakiertoa sekä pätkittäin loogisia peräkkäisiä esteitä.

Hyvää harjoitusta, mutta pettymyksekseni oma pääni ei olllut edelleenkään siinä kunnossa, kuin luulin. Onnistumisen ilo oli ajoittain kohtuullisen kaukana. Positiivista oli, että Decon kepit näyttävät takapakin jälkeen olevan kunnossa.

Eilen illalla venyin leffan jalkeen Lauran kanssa treeneihin saadakseni revanssin. Tein max 12 esteen pätkiä ja muutamat niistä olivat todella hyviä. Deco oli aivan eri tuntuinen kuin edellisenä päivänä, oma pää kasassa ja teimme rataa yhdessä!

MAGDA on täysin oma itsensä ja vielä vähän päälle.  Tytössä on NIIN paljon virtaa, että tarttis varmaan tehdä jotain .