Herää aamulla viideltä ja aja henkesi uhalla Tampereelle kesärenkailla vain todetaksesi, että onnistut ainoastaan kerran ohjaamaan koiran radalla neljä perättäistä estettä.

En tiedä missä mätti, mutta hyppyrata oli aivan katastrofaalinen. Deco ohitti kolmannen esteen ja lähti lukemaan keskellä rataa olevia keppejä. Onnistuin pelastamaan tilanteen kielloksi, jonka jälkeen putki, hyppy, kepit ja putki toimivat. Putken jälkeen muurin ohitus, hyppy ja käteen kiinni. Ei irronnut putkeen. Seuraavaksi putki ja rengas, josta karkasi jälleen kepeille (on hitusen vahvistettu viime aikoina). Ongelmia seuraavaam putkeen irtoamisessa, yksi hyppy puhtaasti ja koukkaus suoraan edestä kepeille. Tässä vaiheessa riitti ja kävin hyppäyttämässä ajan pokki. Todella mieltä ylentävä kokemus. Mielialan kohottamiseksi vaatteitakin oli liian vähän mukana ja palelin ihan oikeasti. Onneksi Seija ja Bambi onnistuivat radalla ja nousivat kakkosiin. Onnea heille, vaikka olisin niin mielelläni edelleen kisannut heidän kanssaan samassa luokassa.

Toisella radalla päätin turvautua pertsa-perusohjaukseen. Tutustuin rataan sitä silmälläpitäen, että koira ei irtoa. Tällä kertaa olimmekin radalla yhdessä ja homma eteni vauhdikkaasti. Saldoksi sain 10 vp. Tiukka haltuunotto riman päällä, jota vahvistin lyömällä käden alas -> rima alas. A:n jälkeen uskoin ehtiväni valssaamaan muurin taakse ja kääntäväni koiran seuraavalle esteelle. En sitten ihan ehtinyt ja otin Decon hypyltä vastaan seisomalla hyppylinjalla -> toinen rima alas. Jos joskus oppisin, niin...

Loppusaldo viikonlopusta: Kolme vauhdikasta yhdessä tehtyä rataa ja yksi kaaos. Lauantain toisella radalla ainakin muuri meni koiran piikkiin. Sunnuntain katastrofirata on arvoitus. Toisen radan pudotukset kokemattomalla koiralla menevät omaan piikkiin. Mutta mikä tärkeintä, kaikki kolme puomin ylösmenokontaktia olivat hienot! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.