Ari kotiutui vihdoinkin eilen, vietettyään viisi yötä sairaalassa. Yleiskunto pysyi onneksi hyvänä koko ajan, mutta tulehdusarvojen lähteminen laskuun otti aikansa. Onneksi selvisimme ainakin tällä kertaa säikähdyksellä! Arille oli kertynyt sen verran ylimääräistä virtaa, että vietimme oikein mukavan, joskin kylmän illan Linnanmäellä. Oma kestävyys oli koetuksella, kun kiepuin poikien kanssa milloin missäkin vempaimessa. Ihan kuin olisin tulossa vanhaksi...

MUTTA, mutta - vaikka tästä selvittiin ehjin nahoin, maksetaan siitä vielä kova hinta. Tässä rytäkässä ei riittänyt yhden hampaan veto, vaan muutama muukin infektiopesäke piti poistaa [ ja minä vieressä saamassa kiksejä]. Äkkiseltään hinta-arvio korjausurakkaan oli 15 - 20 000 e. Tsiisus!!!

Ja kun mättää, niin mättää... Lauantaina kävin laitumella hoitamassa lampaat ja ottamassa pienet treenit bc:lla. En tiedä miten oli mahdollista, että takaturvavyö oli jäänyt niitä varta vasten teetetyn suojan väärälle puolelle (Kiassa vyöt kiinnittyvät koiraverkon kontin puolelle). Joku koirista oli purrut vyön lähes poikki, joten edessä on t o i s t a m i s e e n turvävyön vaihto. Koska autossa on turvatyynyt takana, pitää ajotietokone kytkeä välillä pois päältä. Eipä ole halpaa lystiä sekään.  

Kyydissä oli mukana myös 'ylimääräisiä' koiria, joten täytyy tutkia vakuutusehtoja. Niin ja minullahan saikku jatkuu vuoden loppuun, jonka jälkeen pystyn tekemään ainakin jotain. * Ei ainoastaan pienet tulot, vaan myös ne valtavat menot...*