Somerolla + kuvia

"Ystävät ovat kuin tähtiä. Vaikka et aina näe heitä, tiedät heidän olevan jossain."

Juuri silloin, kun elämä tuntui erityisen raskaalta, soitti Elisa ja kysyi vointiani. Tämän puhelun seurauksena pakkasin eilen aamulla koirat autoon ja fysioterapian jälkeen suuntasimme Somerolle. Kävin katsastamassa mökin kunnon talven jäljiltä. Lukuunottamatta yhtä pudonnutta kuistin katon reunalautaa näyttää satavuotias torppa selvinneen kunnialla. Vanhassa vara parempi .

Mökiltä jatkoimme Kotikoskille viettämään laatuaikaa. Jo ajon aikana selvisi, että lännenpänä kevät on pidemmällä. Tuntui silti uskomattomalta, että pystyimme paimentamaan kuivalla pellolla kun kotona pellot olivat enimmäkseen lumen peitossa. Sääennusteita uhmaten aurinko paistoi hetken lähes pilvettömältä taivaalta ja vaikka tuuli olikin kovaa, sen suunta oli etelästä. Lampaat liikkuivat kevyesti ja laumautuivat hyvin. Kaiken kaikkiaan aika täydelliset olosuhteet kevätpäivän viettoon!

Kari treenasi ensin Mirkillä jonka jälkeen se sai jäädä avustamaan nuorempia. Jaffin vuoro tuli myöhemmin. Elisa työsti Nooaa, mutta otti myös kaksi passia Magdalla. Minulle on selkeästi helpompi hahmottaa paimennuksen saloja, kun näen ensin kuinka kokeneempi henkilö työskentelee koiran kanssa.

Magda oli yllätys, yllätys jälleen taitava pieni tyttö! Sillä on hyvä eläinsilmä ja se pitää enimmäkseen oikeaa etäisyyttä lampaisiin. Pienintäkään merkkiä ei puremisesta tai jaagaamisesta ole näkynyt. Magda tuntuu todella kevyeltä, mutta myös nöyrältä ohjata. Jopa kokemattoman käsissä se vaikuttaa miellyttävältä paimenen alulta. Elisa kuvasi kakaraa sanoilla "erittäin signaaliherkkä". Magdalla on luonnostaan vahva flänkki oikealle, joka näkyy myös agilityssa. Vasenta joutuu vahvistamaan jo nyt. Elisa aloitti myös poispäin ajon opettamisen. Alukuun Magda oli aika ihmeissään, mutta saatuaan jutun juonesta kiinni, kesti hyvin korjauksia hihnalla. Paimenen geenit ovat uskomattomat!

Otin Decolla kaksi passia. Aluksi haettiin kuljetukseen jarrua ja kokeiltiin hakua. Deco on tehnyt elämänsä parhaan hakukaaren helmikuun kisoissa, joka tuntuu edelleen yhtä hämmästyttävältä . Nyt hakukaari oli oikealle, Deconkin vahvemmalle puolelle. Aukaisi kyllä hyvin, jos olin riittävän lähellä lampaita, mutta muuten leikkasi sisään viimeistään kello kolmessa. Kokeilimme lähtöön paineen lisäämistä sekä kaaren keskeyttämistä ja uudelleen avaamista. Näillä ei toivottua tulosta tullut, joten seuraavaksi tarkoituksena oli, että Elisa avaisi kaarta puolessa välissä.

Ongelma siirtyi lähtötilanteeseen. Ainoa kättä pidempi oli Elisalla, joten en saanut Decoon toivottua painetta. Siitä johtuen koira juoksi vähän, käänty ympäri ja aloitti pelleilyn. Siirsin sitä kahdesti lähemmäksi lampaita, mutta sama temppuilu jatkui. Siinä vaiheessa Decon vaihtoehdot olivat joko luikkia autoon tai tehdä yhteistyötä. Se valitsi jälkimmäisen ja teki elämänsä parhaan hakukaaren. Lähdössä se nojautui voimakkaasti ulos, lliikkui hyvässä tempossa, oikealla asenteella ja kauniilla kaarella. Viisas valinta!

Toisessa passissa yritin harjoitella poispäin ajoa. Voi kyynel, että se on haastavaa. Ihan loppuun ehkä pieni onnistuminen, jonka jälkeen hauska hetki laitumella. Deco-parka on oikea harjoittelukappale.

En missään vaiheessa ajatellut, että viettäisin Kotikoskilla koko päivän. Sielullisen hoitosession jälkeen ravittiin väsynyt ruumis, jonka jälkeen lamautettiin aivot. Katselimme Elisan kanssa YouTubesta satunnaisesti paimentamiseen liittyviä pätkiä. Aluksi emme voineet kuin nauraa, mutta ajan kuluessa hyytyi hymykin. Paimennus ja paimennus, mikä ero näiden sanojen välillä on . Lopuksi kävimme lampolassa katsomassa tulevia mammoja ja Aivan Ihania lammasvauvoja. Toivottavasti vielä joskus onnistuisin näkemään myös karitsoinnin. Iso kiitos terapeuttisesta päivastä!