Laidunkausi ohi, vihdoinkin

Niin se meni koko marraskuu ilman ainokaistakaan päivitystä.

Laidunkausi on vihdoin päättynyt meidänkin osaltamme! Lampaiden lähtöä viivytti suuret ongelmat teuraaksi saamisen kanssa. Kun teurastamot eivät vedä, niin elukat seisovat. Kerrankin oikeasti yllättäen alkanut kylmä jakso aiheutti ylimääräisiä harmaita hiuksia. Onneksi Anja löysi lampaille väliaikaisen suojan vanhasta navetasta laitumen lähistöltä.

Juuri ennen pm-kisoja kävelytimme Anjan kanssa jäljellä olevat yhdeksän uuhta (lonely riderista on tullut paisti) navetalle, missä ne viettivät viimeiset kaksi meillä olo viikkoaan kahdessa karsinassa. Yhden aktiivisen iltapäivän aikana onnistuimme löytämään sopivan kävelymatkan päässä olevan pellon, missä saimme käyttää rouvia happihyppelyllä.

Koska lampaat tarvitsivat päivittäistä hoitoa, saivat koirat tehdä hetken semi-oikeita paimenkoiran töitä. Ne saivat ihan erilaista kokemusta lampaiden kanssa toimimisesta, kuin mitä laitumella olisi tullut tehtyä. Auto- ja metsäteillä kulkiessa teoriat saavat unohtua, sillä homman oli toimittava käytännössä. Tosin vauhtia ja vaaratilanteitakin mahtui joukkoon.

Viime perjantaina ajoimme Jounin ja Terhin kanssa, kylläkin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, kaikki lampaat Ruotsinpyhtäälle. Ensi kaudelle pidämme itsellemme kolme mielestämme parasta uuhta, Tiinalle jää kolme ja kolme odottaa teuraaksi pääsyä.

Deco pääsi saikusta johtuen vain kahdesti navetalle. Ensimmäisellä kerralla se oli Linan ohjattavana minun ohjatessani Magdaa. Varsin haastavaa sille! Toisella kertaa se oli Rhyn työparina. Ajatus siitä, että Deco toimisi ”luottokoirana” Rhyn ollessa Anjalla liinassa, tuntui vieraalta. Se osoittautui kuitenkin yhdestä parhaimmista ideoista. Deco ei painostanut lampaita liikaa, mutta hoiti silti oman osuutensa. Hyvä Deksu!

Magda ehti pyörähtää paikalla useamminkin. Sisällä se oppi pitämään lampaat pois jaloista heinänjaon ajan. Harjoituksen vuoksi se sai tyhjentää toisessa karsinassa olevaa pientä ruokintakoroketta. Aluksi se yritti päästä lampaiden takapuolien ohi vatsojen alta, mutta ymmärsi pian hypätä niiden selkien päältä. Magda tunkeutui pelotta ahtaisiin paikkoihin tai lampaiden alle, joten paimennuksessa ilmenevä jumitus tuskin on pelkästään pelkoa. Tiinalla Magda otti lampaat ulos väliseinällisestä trailerista. Se puikkelehti lampaiden jalkojen väliin ja hetken kuluttua kuului trailerin etuosasta hampaiden kalahtelua. Lopulta kaikki elukat poistuivat kopista hyvässä järjestyksessä ja turvallisesti laskusiltaa pitkin. Pienestä koosta on myös hyötyä!