Decon jänne on parantunut ihan ok, joten sen suhteen asiat kunnossa. Mutta, vajaa kolme viikkoa sitten Deco aloitti ylenpalttisen juomisen ja luonnollisesti myös virtsaaminen lisääntyi. Koira oli myös huomiotaherättävän vaisu. Vajaassa viikossa vein sen Minnalle laajoihin verikokeisiin. Hyvänä uutisena haiman toiminta kunnossa (EPI negat.) TLI 15,5. Verenkuvassa heittoja. ALAT ja albumiini alakanteissa, AFOS ylhäällä. Viittaisi jonkinlaiseen suolistotulehdukseen, vaikka suolisto-oireita ei olekaan. Aloitettiin viikon Synulox-kuuri. Aluksi oireet tuntuvat hieman helpottavan, kunnes kolmena viimeisenä yönä koira on jälleen herättänyt päästäkseen pissalle (pidätykyky max. 5 h, virtsamäärä valtava).

Tänä aamuna Deco herätti minut hyppäämällä päälleni ja nuolemalla neuroottisesti alapäätään. Laskin sen pihalle ja samalla huomasin sen pissanneen alleen nukkuessaan. Koko matkalla, minkä se oli liikkunut, oli virtsaroiskeita ympäriinsä. Myös peittoni oli kastunut. Ulkona se virtsasi vielä pitkälle toista minuuttia. Aamu viidestä kuuteen vietin aikani koneella googlettaen toinen toistaan ikävämpiä sairauksia. Onnistuin saamaan eläinlääkäriajan aamupäiväksi Klaukkalaan Johanna Vauriolle. Sydän kylmänä ja mieli maassa yritin hillitä nousevaa paniikkia.

Kaksi tuntia kestäneen käynnin jälkeen tilanne on seuraava: Leukkarit 38,2  ja diffissä korkea epäkypsien neutrofiilien määrä. Lymfosyyttejä tavallista vähemmän. Virtsanäytteessä muutamia lieriöitä, hieman kiteitä ja kuolleita siittiöitä. Virtsa on hyvin laimeaa (ominaispaino 1,008). Stixissä pH 6 ja hieman verta. Decolle tehtiin vatsa- ja rintaontelon röntgentutkkimus sekä vatsaontelon ultraäänitutkimus. UÄ-tutkimuksessa munuaisten kuorikerroksen ja medullan välinen ero olematon, mikä viittaa munuaisen rakenteen muuttumiseen. Pernan takana voimakkaasti suonitettu putkimainen rakenne (halkaisija 6,7 mm). Perna on kookkaan puoleinen.

Varsinaista diagnoosia ei ole, mutta neutrofiliaa, jossa vasemmalle siirtymä on havaittu, esim. metastaattisen fibriosarkooman sekä reaalisen tubulaarisen karsinooman yhteydessä. Jo pelkästään kammottavista nimistä voi päätellä, että ennuste on huono. Deco siirretään munuaisten toimintaa tukevalle dieetille ja aloitetaan uudestaan Synulox-kuuri tulehduksia ehkäisemään. Torstaina tehdään kontrollitutkimuksia ja munuaisbiopsia.

Iltalenkille Petikkoon otin myös Decon mukaan. Ukko-rukka oli aivan onnesta soikeana, kun pääsi pitkästä aikaa mukaan lenkille. Haaremiin kuuluivat Fun, Siru, Loru, Siiri, Myy, Sitku ja Aina. Vaikea tuota koiraa kuolemansairaaksi on uskoa, kun juoksee päätäpahkaa muiden mukana. Normaalista pokkeavaa käytöstä oli ainoastaa runsas merkkaaminen. Niistäkin useimpia seurasi miehekäs potkiminen. Hieman loppulenkistä väsähti, mutta ei mitenkään hälyttävästi. Olisiko sittenkin tapahtunut joku virhe ja jossain olisi edes pieni toivonripe johon voisi tarttua?!?!

Iso Kiitos kaikille meitä tänään tukeneille. Toisten kanssa olen pystynyt puhumaan paremmin, toiset ovat joutuneet vastaanottamaan enemmän. Oma vointini vaihtelee totaalisesta epäuskosta täydelliseen epätoivoon. Eikö tämä koskaan lopu? Jossain pienessä mielessä toivon suurta ihmettä, vaikka faktat puhuvatkin sitä vastaan. Ajatus nuoren koiran menettämisestä tuntuu vain niin ylitsepääsemättömän raskaalta.

Kiitos Anne tuestasi! Deco on täyttänyt kaikki odotukseni ja vielä vähän päälle, niin koti kuin harrastuskoiranakin. Pakkohan tämän on jatkua... =/