Kun työpäivän jälkeen kotona on vapputunnelmissa kahdeksan lasta ja kuusi koiraa (airis, bc, 2 x podengo, cockeri, cavalier) kuulosti Virpin ehdotus pikaisista treeneistä kertakaikkiaan erinomaiselta.

Testasin muutaman liikkeestä istumisen. Asennonvaihto ok, mutta heittää edelleen etuosaansa ulospäin. Liike kuitenkin paketissa, joten tästä on hyvä lähteä hienosäätöön. Ruudun opetuksessa jaksan edelleen hakata päätäni seinään. En näyttänyt ruutua etukäteen ja lähetin kaukaa. Tällä kertaa Deco oli juoksulinjalla ja Remo joutui tekemään väistöliikkeen. Sen jälkeen ei suoraa etenemistä juuri ollutkaan. Ei auttanut muu, kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen eli palkka ruutuun, näyttö ja menoksi. Nyt ei ongelmia (kas kummaa).

Tunnarissa ensimmäisellä kerralla Remo nosti aluksi väärän kapulan, mutta vaihtoi sen oikeaan. Olen kyllä sen verran optimisti, että laittaisin tämän Rantin piikkiin (omassa koirassahan on harvemmin mitään vikaa). Virpi kokeili liikettä ensin, joten Ranti oli ehtinyt lähmiä isoa osaa kapuloista. Toisella kerralla nousi suoraan oikea kapula. Kehun Remoa yleensä vasta sen luovuttaessa kapulaa. Tarkoituksena on antaa koiralle täysi työrauha, eikä esim. vahvistaa joka kerta oikeasta nostosta. Olen nähnyt niitäkin koiria, jotka jättävät oikean kapulan tuomatta, kun ohjaaja jättää nostovaiheen vahvistamatta.

Virpi tuli meille antamaan megalapsisiedätystä koirilleen (ja vähän siinä sivussa siemailemaan kuohuviiniä). Pienellä järjestelyllä Ranti ja Rena saivat etuoikeuden pörrätä joukon jatkona. Hauskaa näytti olevan. Illan edetessä yhdeksäs lapsi ja muutama aikuinen liittyivät vapun viettoon. Serkkuni Isa päätti sosialistaa kahta, vielä kotona olevaa,  8 viikkoista käyttislapukan pentua. Tässä vaiheessa Rena ja Ranti "armahdettiin" portin taakse ja koko loppu lauma yhdistettiin. Koiria oli tässä vaiheessa 9 + 2! 

Rehellisyyden nimessä on pakko sanoa, että kokoonpano kuulostaa pahemmalta kuin se onkaan. Loistavasta ilmasta johtuen osa lapsista ja koiranpennut viihtyivät ainakin ajoittan ulkona. Aikuiset koirat taas tapaavat toisiaan sen verran useammin, ettei suuria tunteita tarvita.