...minulle ainakin joka aamu 10 000 LUXin teholla. Valottoman kesän jälkeen alkava syksy vei voimia siihen malliin, että mm. treenaamiset ovat jääneet minimiin. Onneksi valolamput on keksitty ja myös töissä ymmärretään, että joskus jaksaakseen toiset tarvitsevat kirjaimellisesti ensin valaistumisen.

Lähes kuukauden aikana tapahtunutta:

REMO

Decon pitäessä treenitaukoa Remo pääsi kertaalleen ihan oikeisiin agilitytreeneihin. Kyllähän se kulki ja erittäin iloisestikin, mutta olin itse aivan puhki jatkuvasta kannustamisesta ja käskytyksestä. Vaikka Liuhdon Timon mukaan vauhti näytti siltä, että se riittäisi edelleen kolmosissa ihanneaikoihin, en ihan heti lähtisi kisaamaan.

Viime viikolla olin menossa työstämään Decon puomin ylösmenoa, kun Ekku ilmaantui hallille. Ekku sai kunnian kokeilla agilitya molemmilla koirilla. Treenin edetessä Ekun vaatteet vähenivät ja varsinkin Remo innostui yhteistyöstä. Ehkäpä näemme tämän parivaljakon agilityradalla ;-)

Kertaalleen, joskus kauan sitten treenasimme tokoa. Remon seuraaminen ja askelsiirrot olivat hyviä. Ruutuun vein palkan koiran kanssa ja lähetykset kaukaa. Eteni varmasti ja motivaatio oli kohdillaan. Tunnaria kokeiltiin ensimmäistä kertaa kuukausiin. Ensimmäisellä yrityksellä nosti väärän, mutta vaihtoi itse oikeaan. Toisella yrittämällä toi oikean. Edistystä!

Luottorintamalla on pientä epävarmuutta. Iltahämärässä Remo otti läheisellä pellolla hajun  ja paineli ajohaukulla metsään Deco perässään. Deco palasi jonkin ajan kuluttua, mutta Remoa ei näkynyt eikä kuulunut. Nousin pellolta metsän reunassa kulkevalle polulle. Decon lähtiessä etenemään polkua pitkin kuului mutkan takaa lähestyvien koiren ääntä. Hetken kuluttua Remo palasi retkeltään mukanaan kaksi labradorinnoutajaa! Paluttaessani ylimääräisiä koiria kuulin, että Remo oli laskeutunut polulle seurueen toiselle puolelle. Se oli hyvin tyynesti laukannut ihmisten ja koirien läpi vetäen noutajat peräänsä. Yhden koiran sijaan sain takaisin kolme.

Viime viikonloppuna oli taloyhtiössä talkoot. Remo kävi syömässä jokusen makkaran, mutta omasta mielestään jäi liian vähäiselle ruualle. Olipa mukavaa pistäytyä naapurin kanssa keittiössä, kun koiruus oli levittänyt roskiksen pitkin lattioita. "Ei meillä yleensä ole tällaista..."

DECO

Deco on ainakin vielä toistaiseksi kunnossa. En uskalla asialla hirveästi retostella, sillä mitä tahansa voi aina sattua. Viimeisissä agilitytreeneissä Deco on kulkenut hyvin. Paljon on vielä opittavaa, mutta treenimäärään nähden paljon on jo opittu. MUTTA, meillä on myös lähes varma 5 vp:n ongelma, nimittäin puomin ylösmeno. Mieli tekisi kisaamaan, mutta en osaa päättää uskallanko riskeerata kontakteja. Toisaalta, ainahan niitä virheitä voi yrittää paikkailla jälkikäteen...

AIRIS-ASIOITA

"Arskan" (M. Apocalyptica) oli käydä huonosti. Arska oli isännän kanssa lenkillä, kun naapurin vapaana ollut bokseri pääsi yllättämään takaapäin ja puri Arskaa päähän kiinni. Onneksi narun päässä oli aikuinen mies, jonka voimat riittivät potkaisemaan bokserin irti (omistaja toisella puolella peltoa). Rytäkän päätteeksi Arskalla on tikit silmäluomessa, mutta kuin ihmeen kaupalla silmä säästyi. Toivottavasti ukko selviää tapahtumasta mahdollisimman pienillä henkisillä vauroilla!

Kävin reilu viikko sitten Virpillä päivähoitamassa Renaa ja lapsia. Laatikossa oli hyväturkkisia ja aikasen äänekkäitä lapsia. Perjantaina menen uudemman kerran ja silloin vastassa ovatkin jo pennut parhaassa iässä.

Muutamien airiskasvattajien suhtautuminen lonkkavikaan mietitytttää. Ajatuksia herättää erityisesti sellaisten koirien käyttö, joiden omissa jälkeläisissä tai suvussa esiintyy lonkkavikaisia koiria. Joku viisas on joskus sanonut, että tutkimattomiin koiriin tulee suhtautaua sairaina. Tähän aiheeseen saatan palata uudelleen tutkailtuani tarkemmin KoiraNet tietokantaa. Seuraava lainaus on suoraan Kennelliton sivuilta: http://www.kennelliitto.fi/FI/jalostusjakasvatus/artikkelit/lonkkanivel.htm Lonkkavian vastustamisohjelma perustuu useimmilla roduilla röntgenkuvissa sairaiksi todettujen yksilöiden karsimiseen jalostuksesta. Lonkkanivelen kasvuhäiriön periytyvyys on kohtuullinen. Ilmiasuunkin perustuvan jalostusvalinnan pitäisi johtaa tuloksiin, jos valinta on systemaattista. Jalostusarvoindeksien (BLUP-indeksit) avulla valinta on tehokkaampaa. Indeksissä otetaan huomioon koiran kaikkien tutkittujen sukulaisten taso ja poistetaan röntgentuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutusta.