Anaplasmoosin tulos on negatiivinen. Hyvät vaihtoehdot ovat käymässä vähiin.

Diffissä neutrofiilien määrä oli korkea, lymfosyytit alhaalla, näytteessä left shiftiä. Veriviljelyn tulokset selviävät toivottavasti viikon sisällä. 

10.7 Deco menee Eläinsairaalaan sisälle. Silloin kontrolloidaan valkosolut ja katsotaan veren proteiinit. Mikäli kokonaisproteiini on koholla määritetään proteiinien suhteet (Saksassa). Yksittäisen proteiinin määrän nousu viittaa kasvaimeen. Decolta otetaan luuydinnäyte, mistä joko vahvistetaan tai poissuljetaan verisyövän mahdollisuus. Samalla otetaan thorax-röntgen mahdollisen keuhkokasvaimen varalta (eilen tutkinut lääkäri mainitsi korostuneista keuhkoäänistä).

Näiden tutkimiusten jälkeen Decolta on tutkittu käytännössä kaikki mahdollinen. Mikäli mitään selventävää ei löydy, jäljelle jää autoimmuunisairaus. Tämä tarkoittanee loppuelämän kortisonilääkitystä.

Tänään Deco on parempi kuin eilen, vaikka nukkuukin edelleen paljon. Sisällä se hakeutuu lähelle ja pitää minuun mielellään fyysisen kontaktin. Mamman koira! Ajoittain hengitysfrekvenssi on hyvinkin tiheä, 60 krt/min levossa. Päivällä se kuitenkin jaksoi jonkin aikaa paimentaa kania. Kävelyllä käytiin kahdesti ja molemmilla kerroilla se kierteli nenä maassa hajuista nautiskellen. Ruoka maistuu kohtuullisesti, herkut paremmin. Ulkoisesti Deco on hyvässä kunnossa. Liikkuu puhtaaasti, turkki kiiltää, ei yski tai köhi.

Oma vointi vaihtelee. Juuri kun uskoin, että koira ei ehkä koskaan palaa täysin ennalleen, mutta ei tähän kuolekaan, lyötiin vasten kasvoja. Epätietoisuutta on jatkunut huhtikuun puolesta välistä asti. Decon sairastaminen on kuluttanut niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Vakuutuksen katto on tullut kauan sitten vastaan ja tutkimuksiin käytetyillä rahoilla olisin pian saanut kaksi uutta koiraa.

Tämä polku on vain kuljettava loppuun ja ainakin tiedän, että kaikki mahdollinen on tehty. Diagnoosin jälkeen on aika päivittää tulevaisuus koiralle parhaalla tavalla. Deco on ystävä, koiraksi oikea timantti!