Virpi tunsi tarvetta valvovaan silmään, joten ei muuta, kun koirat autoon ja Kartanolle. Tällä kertaa Remo oli back in business, jopa siinä määrin, että louskuttu autosssa aloittaessani Decolla.

Aluksi pieni pätkä seuraamista, paikka ok. Ruudussa palkka valmiina, lähetys reilusta 15 metristä ja JIPPII koira ruutuun! Toivo elää taas... Tällä kertaa kokeilin Ninan vinkkiä motivoida koiraa. Palkka ruutuun, koira 30 metriin, itse 15 metriin ja hirveä hetsaus. "Ruutu" käskystä juostaan kilpaa koiran kanssa kohti patukkaa. Vauhti varmaan tuplaantui!

Toisessa rupeamassa kaukokäskyt, ihan ok. Luoksetulossa annoin läpijuoksukäskyn ja pysäytin lähelle maahan. Juoksi ja putosi. Vapautus edestä. Ruutu oli siirretty toiseen kohtaan, palkka valmiina. Lähetys yli 20 metristä. Haki ruutua tovin, mutta löytyminen oli helppo havaita hetkeksi tauonneesta läähätyksestä. Valitettavasti juoksi ruudun oikealle puolelle, mutta korjasi sivusta sisään nähdessään palkan. Lopuksi kilpajuoksu ruutuun ja koira pois. Paukkuja jäi rutkasti.

Pian treenien jälkeen keula kohti Petikkoa. Seuraa saimme Pirjosta, Funista, Nachosta Joskista, Siiristä ja Myystä. Remo oli vilpittömän iloinen Nachon tapaamisesta, olihan edellisestä yhteisestä lenkistä 2 päivää. Pojat kulkivatkin yli puolet matkasta keskenään enemmän tai vähemmän kylkimyyryä. Tutkimattomia ovat koirien mielet.