Ninan kanssa Petikon pienellä parkkiksella. Ensimmäistä kertaa aikoihin seuraaminen pitkän kaavan mukaan. Nina toimi liikkeenohjaajana, joten myös hidasta käyntiä ja juoksua. Rehellisyyden nimissä en ole edes muistanut niiden olemassaoloa. Remolla paikka ja kontaktit hyvät, käännökset (liikkeessä, täys + oikealle siirtyminen) asialliset. Hitaassa käynnissä kävelin turhankin hitaasti, joten haki hetkittäin istumista ja poikitti. Täytyypi ottaa työn alle.

Kaukokäskyissä Nina piti liinasta kiinni. Pientä siirtymistä maasta seisomiseen, muuten pysyi paikoillaan. Vielä kun malttaisi siirtymiset liikkumatta kisaetäisyydeltä ilman liinaa, niin liike olisi siinä. Noudoissa tasamaanoudot metallilla ja puukapulalla. Hakee laukalla ja palauttaa kohtuullisen reippaalla ravilla. Patukkapalkka ei oleellisesti nosta vauhtia, kierroksia kylläkin. Palaverin jälkeen tulimme siihen tulokseen, että ehkä paras tyytyä tähän. Tokossa ei viettiä voi nostaa loputtomasti, sillä koiralta vaaditaan myös liikkeitä, joiden suorittaminen vaatii malttia (esim. tunnistusnouto).

Ympäristö oli Remolle uusi ja ruudussa palkka valmiina. Kesti hetken ennen kuin oivalsi mistä on kyse. Irtosi ruudun suuntaan vajaan 10 metrin päästä, kaartoi ensin vasemmalle etutolpalle, mutta korjasi linjan palkalle. Ninan(kin) ehdotusesta yritän jatkossa malttaa mieleni ja ottaa toistoja patukan kanssa, niin kauan kunnes tietää varmasti mistä on kyse. Vasta tämän jälkeen lähdetään kikkailemaan palkan kanssa. Ehdotusesta käyttöön otetaan myös liikettä ennakoiva sana, helpottamaan ruudun hahmottamista jo ennen lähetystä. Olisikohan sopiva sana "painajainen", "epätoivo" tai tms.?

Treenien jälkeen teimme pienen lenkin. Olin ottanut koirat suoraan autoon ja unohtanut hihnat kotiin, joten jouduimme suuntaamaan sivupoluille. Onneksi kaikki neljä urosta pärjäävät loistavasti keskenään, jopa siinä määrin, että Taavikin on liittynyt Remon vankkumattomiin (uros)ihalijoihin.