Taustaa:  katso aikaisemmat kannanotot ja pohdinnat 26.4.08 ja 14.5.08.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Seuraavat lainaukset ovat suoraan työn alla olevasta airedalenterriereiden jalostuksen tavoiteohjelmasta:

6.2.4. Terveys

Resessiivisesti yhdessä geeniparissa periytyväksi tunnetun sairauden osalta suositellaan, että jalostukseen ei käytetä sairaita yksilöitä tai tunnettuja kantajia (= koiralla on sairaita jälkeläisiä tai sairas vanhempi). Yhdistelmää ei oteta pentulistalle, jos jommankumman vanhemmista tiedetään olevan sairas.

6.3. Rotujärjestön strategia

Resessiivisesti yhdessä geeniparissa periytyväksi tunnetun sairauden osalta suositellaan, että jalostukseen ei käytetä sairaita yksilöitä tai tunnettuja kantajia (= koiralla on sairaita jälkeläisiä tai sairas vanhempi). Yhdistelmää ei oteta pentulistalle, jos jommankumman vanhemmista tiedetään olevan sairas.

Jalostustoimikunta koostuu nykyisellään kokeneista kasvattajista ja pitkänlinjan yhdistysaktiiveista. Lisäksi heillä on toiminnan tukenaan todennäköisesti eniten tilastotietoa Suomen airedalenterrierikannasta kerännyt henkilö, jolla on huomattava kokemus yhdistystoiminnasta.

Rotujärjestön yleiskokouksessa hyväksytyssä JTO:ssa HC:n osalta sovellettiin yleisohjetta resessiivisesti periytyvien sairauksien vastustamiseksi. Jalostustoimikunta on muuttanut JTO:ta HC:n kuvauksen kohdalla. Tässä lainaus tämänhetkisestä esityksestä JTO:ksi, mihin olisi pitänyt tulla ainoastaan Kennelliiton vaatimat muutokset:

HC hereditary cataracta, perinnöllinen harmaakaihi

Nuoren koiran kaihista ei ole niin paljon kokemusta, että tietäisimme, onko olemassa airedalenterrierille tyypillistä harmaakaihia, ja kuinka se etenee tai periytyy. Tässä tilanteessa voidaan kuitenkin olettaa kaihi resessiivisesti periytyväks.i Sairaaksi tiedettyä tai tunnettuja kantajia (koiralla on sairaita jälkeläisiä tai sairas vanhempi) ei saa käyttää jalostukseen.

Jalostustoimi­kun­nalla ei voi olla mitään omaa ohjelmaa, vaan se suhtautuu ongelmiin JTO:ssa yhtei­sesti sovittujen sääntöjen mukaisesti. Jo pelkästään edellämainutun muutoksen esittäminen vaatii JTO:n tuomista kokonaisuudessaan uudelleen yleiskokouksen hyväksyttäväksi. Koska muutoksen takana ovat näinkin osaavat henkilöt, ratkaisun voidaan olettaa olleen tietoinen.

JTO:n avaaminen mahdollistaa kaikille muutosesitysten tekemisen. Tätä mahdollisuutta hyödyntäen olen valmis esittäämään kokoukselle, että jalostukseen käytettäville koirille asetetaan kyynärnivelten kuvauspakko ja lonkkatulosten raja-arvoksi B. C-lonkkaisen jalostuskäyttöä voidaan harkita, mikäli koira on ominaisuuksiltaan erityisen "arvokas". Tässä poikkeustapauksessa koiran tutkituista vanhemmista, isovanhemmista, sisaruksista ja jälkeläisistä lonkkavika-asteen on jäätävä alle 20 %. Toisen osapuolen on oltava A-lonkkainen.

6.1. Visio Jalostustoimikunnan työ keskittyy tietojen keräämiseen ja analysointiin sekä tiedon jakamiseen kasvattajille ja koiranomistajille. On luotettava kasvattajien asiantuntemukseen, etiikkaan ja ryhmäkuriin sekä ostajien valistuneisuuteen toiminnan tason valvojana. Tuntuu käsittämättömältä, että jalostustoimikunta pyrkii rajoituksillaan kaventamaan geenipoolia. HC:n periytyvyydestä rodussa ei edelleenkään ole tietoa. Valtaosassa niistäkin roduista, joissa HC on ongelma rajoitetaan vain sairaiden koirien käyttö. Kantajien käyttö sallitaan, mutta suositellaan, että kahta kantajaa ei laiteta yhteen. Tätä näkemystä tuki myös ell Elina Rusanen kasvattajapäivillä.

HC:n, kuten muidenkin mahdollisesti resessiiviseti periytyvien sairauksien osalta, jalostuk­seen harkittujen koirien taustat tulee selvittää huolella. Suomeen rekisteröityjen ja Suomessa tutkittujen koirien tiedot löytyvät parhaiten KoiraNet:istä. Lisäksi kasvattajilla on usein sellaista tietoa, jota ei virallisista lähteistä löydy. Näiden lisäksi jalostus­toimikunnalla on käytössään paljon mm. koirakannankartoituksesta kerättyä materiaalia ja henkilökohtaisia suhteita ulkomaille.

Itse olen käyttänyt jalostukseen HC- kantajaa (Remon tytär). Olen arvionut linjan jatkamisen (pienen) HC-riskin arvoiseksi. Remo on edelleen seitsemän vuotiaana täysin "käyttökelpoinen" näkökykynsä puolesta. Tervepäinen ja tervekroppainen airis, jota on rasitettu niin fyysisesti kuin psyykisesti useamman vuoden ajan, on ollut lottovoitto. Mikäli kaihi osottautuu rodussa voimakkaasti perinnölliseksi, saan jatkossa harkita vielä tarkemmin suomalaisten linjojen käyttöä. Yhden HC–koiran isällä (kantaja) on Suomessa rekisteröity 63 jälkeläistä ja näitä linjoja on jatkettu useammalla yksilöllä.

PRA:sta

Remon tödennäköisyys välittää PRA-geeni jälkeläisilleen on 0,1422. Tieto on saatu Saksan virallisesta DOGBASE-kannasta ja perustuu tämänhetkisiin Saksan PRA-tietoihin. Muistutukseksi vielä, että sairastuakseen koira tarvitsee virheellisen geenin molemmilta vanhemmiltaan.

Olen kuullut, että jalostustoimikunta on lähettänyt tiedustelut silmäsairauksista sekä niiden tutki­mustilan­teesta Englannin ja Ruotsin keskeisille airedalen­terrieri­­järjes­töille. Tämä on oikea suhtautuminen todennäköisesti maailmanlaajuiseen ongelmaan. Näin tehtiin kuitenkin myös sillon, kun PRA tuli esiin Suomessa. Tuolloin vastaukseksi saatiin sairauden olevan tunte­ma­ton airedalenterriereillä (oma PRA-koira Englannin tuonti). Kysymyksiä herätti jo silloin miksi englantilaisen National Airedalen Terrier Association Year Book 1988 kahden jalostuskoiran kohdalla on maininta PRA eye test – clear.