Tänään on parempi päivä. Yöllä Deco herätti kahdesti ja toisella kertaa romusi peräti hetkeksi sänkyyn pötköttelemään. Aamulla kupissa oli vettä jäljellä! Tosin rehellisyyden nimissä lattialta on löytynyt muutama pisara verta, jota aikaisemmin ei ole näkynyt. Deco myös edelleen nuolee itseään normaalia enemmän ja vatsanaluskarvat ovat silloin tällöin pissasta kosteat. Uutena on tullut ajoittainen etujalkojen kirputtaminen.

Koiran hereillä ollessa sen mieliala on kuitenkin pirteämpi, minkä Remo ja Lysti tuntevat nahoissaan. Deco jaksaa touhuta myös lasten kanssa, mutta vetäytyy jonkin ajan kuluttua syrjään nukkumaan. Ulkona sillä on kivaa.

Olen pärjännyt tämän aamun töissä epämääräisessä endorfiini/adrenaliini pöhnässä. Pieni mieleni on kehittänyt erilaisia selityksiä Decon oireisiin ja yksi niistä olisi ainakin teoriassa lähes mahdollinen. Jokatapauksessa huomenna on lääkäri ja silloin saadaan labratuloksista faktatietoa. Ensimmäiset biopsiatulokset ovat käytettävissä perjantai-iltana. Tunteet ovat aivan hirvittävän ristiriitaiset. Toivo ja pelko vaihtelevat ja niistä toivo on niskan päällä. Niin vain toimii ihmisen mieli.

Deco jaksoi lenkillä hyvin. Tällä kertaa alkumatka sujui ilman suurempaa revittelyä, joten voimia riitti vielä loppulenkistä. Myös Joskin mielestä koiran olemus on parempi. Kaikki positiivisuus ei siis ole pelkästään minun mielikuvitukseni varassa. Nyt pieni mies nukkuu jaloissani; toivottavasti vielä vuosia.