Tällä hetkellä tuntuu, että airedalenrerriereiden jalostustoimukuntaa ohjaa enemmän tunne kuin järki. Ensisijaisena tavoitteena on rajoittaa perinnöllisten silmäsairauksien leviäminen kantaan. Tavoite sinällään on ihailtava, mutta siihen tähtäävät keinot vähintäänkin kyseenalaisia.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

PRA:n kohdalla ainakin kaksi kasvattajaa on pyytänyt saada käyttöönsä jalostustoimikunnalla olevaa listaa saksalaisista PRA-sairaista koirista. Kummallekaan listaa ei ole toistuvasta pyynnöstä huolimatta toimitettu. Tämä antaa erittäin ikävän kuvan tämänhetkisen jalostustoimikunnan toimintatavoista. Reilu vuosi sitten saksalainen kasvattaja toimitti suomalaiselle kasvattinsa omistajalle Saksan kasvattajakokouksessa julkaistun listan silloin tunnetuista PRA-kantajista. Tämä lista lähetettiin silloisen jalostustoimikunnan jäsenille, mutta ilmeisesti he eivät kokeneet kyseisiä koiria jalostuksen kannalta riittävän mielenkiintoisiksi muistaakseen ko. listaa.

Uusien kasvattajien tieto-taidon sekä kasvatustyön tavotteiden ja jalostusvalintojen kohtuuton kyseenalaistaminen ei ole rakentavaa. Vastuuntuntoiset kasvattajat ovat varmasti perehtyneet käytettävien koirien taustoihin niin sairauksien kuin muiden ominaisuuksien osalta saatavilla olevan tiedon puitteissa. Jokainen asettaa kasvatustyölleen omat tavoitteensa, olkoon ensimmäisenä sitten yksittäisten sairauksien välttäminen, luonne, kestävä rakenne tai ulkomuoto. Liian tiukka rajoittaminen, joka ei jätä kasvattajalle harkinnanvaraa punnita koiran kaikkia ominaisuuksia kokonaisuutena, ei edistä rodun jalostusta. Pahimillaan leimaava ilmapiiri johtaa siihen, että koirein tutkimustuloksia ei virallisteta, mikä entisestään vähentää käytössä olevan tiedon määrää.

Haluan kiinnittää huomiota Suomessa PRA-sairaiksi todettujen koirien taustoihin. (kts. periytyvyys 26.4.08). Ensimmäinen PRA-sairas koira oli Englannista tuomani Beacytan Grand Master. Koiran emä ja isän emä olivat puhtaasti brittilinjaisia. Isänisän linja oli jenkkisukua, jonka takaa löytyy voimakas englantilainen vaikutus. Toinen todettu tapaus oli yhdistelmästä Spicaway Ouzo x Ruskanheimon Fantasia. Näitä kahta PRA-lausuntoa ei löydy KoiraNetistä, sillä koirat eivät olleet tunnistusmerkittyjä.  Muut sairaat koirat ovat Hispidus Harald (Ranpiin Mr Cognac x  Leisure), Big Lady's Habitant (Spicaway Martell x Big Lady's Well Informed) ja Big Lady's Earl Marshall (Spicaway Ouzo x Big Lady's Well Informed). Kaikki edelliset koirat ovat vahavasti brittilinjaisia.

Tarkoituksenani ei missään tapauksessa ole vähätellä saksalaissukuisten PRA- koirien merkitystä jalostusvalinnoissa. Kuitenkin tutustumalla edellämainittuihin PRA-sairaiden koirien taustoihin voidaan todeta, että samat suvut jatkuvat edelleen vahvana Suomalaisilla kasvattajilla. Kenenkään kasvattajan ei tule tuudittautua omiin "puhtaisiin linjoihin", niin kauan kuin kasvateista tutkitaan pääsääntöisesti ainoastaan jalostukseen käytettävät ykslöt ja nekin usein nuorena.

ps. Deco voi hyvin