Yön aikana Deco kävi kahdesti tökkäämässä minut hereille. Oireiden alettua sillä on ollut tapana herättää minut (veden loppumisen ja pissahädän lisäksi) muutamaan kertaan yön aikana silittämään itseään. Liekö kipuja, vai muuten vaan kenkku olo, mutta lapsi tarvitsee lohtua.

Aamulla vesikuppi oli tyhjä ja takapihalle tuli niin tutuksi tullut lähes kahden minuutin pissa. Pieni ukko-rukka oli aamulla todella väsynyt. Silittelin sitä sängyssä ja häntä heilahti vain muutaman kerran. En poikkeuksellisesti käyttänyt koiria ennen töihin menoa. Sen sijaan, että Deco olisi pyrkinyt ulos, se makasi tuulikaapissa, eikä edes nostanut päätään kun astuin sen yli.

Päivän se nukkui, mutta oli piristynyt lasten tullessa kotiin. Oli kuulemma jaksanut kantaa leluja leikkien lähelle siinä toivossa, että joka tönäisisi ne pois edestä. Jonkun verran oli paimentanut kaniakin.Töistä tulllessani se hyppi iloisesti vastaan, mutta ei yrittänytkään tulla mukaan, kun jouduin lähtemään lähes samantien. Sinne se jäi pihalle makaamaan.

Äsken iltalenkillä Deco oli hyvin reipas. Se juoksenteli irrallaan (osaa arvostaa, kun jänteestä johtuva lepo on katkennut kuin seinään)  ja juuri ennen kotiintuloa roikkui jonkin aikaa Remon pannassa. En edes muista, milloin se olisi viimeksi tehnyt niin.

Onko se sitten optimismia vai totaalista kieltämistä, mutta ihan kuin Deco olisi ajoittain pirteämpi kuin aikoihin. Tiedän, että tässä tilanteessa tarvitaan ihme, mutta kyllähän niitäkin tapahtuu! Olenhan ennenkin saanut tyrmääviä uutisia, jotka kuitenkin ovat osoittautuneet vääräksi. Jospa tämäkin kuuluisi niihin?

Käytännön muutosesta sen verran, että Deco saa nyt ruokansa kahdesti päivässä. Remolle on pakko antaa toisellakin kertaa hieman, toivottavasti sen tähän mennessä saavutetut linjat onnistutaan säilyttämään.