Treffattiin Petikon parkkiksella Pirjo ja Hanna (dobberi). Olin jo mielestäni paremmin varustautunut -> Danan treenireleet mukana ja lenkkihihna kotona. Onneksi noilla "oikeasti" treenaavilla on autot täynnä kamaa, joten saatiin lopulta sopivat vehkeet.

Seuraamisessa paikka on hieman kateissa ja asento vino. Remoa ei ole missään vaiheessa ohjattu asentoon makkaralla, joten täytyy funtsia asiaa. Tunnari toimi kahdesti. Nyt nostaa jo sen verran kierroksia, että lennätti toisella kertaa tassuilla kapuloita. Suuhun päätyivät kuitenkin ainoastaan omat. Ikäviä hampaanjälkiä, mutta edelleen muuten ehjät. Metallinouto toimi. Kaukoissa Pirjo piteli narusta varmistaen paikkaa. Liikkeestä ei koskaan tule bravuuria, sillä asennonvaihdot on opetettu huonosti. Hissiliikkeestä ei ole hajuakaan.

Sitten se onneton ruutu. Siinä on liike, mihin ei pelkkä kertaus ja hiominen riitä. Testasin kylmiltään lähettää ruutuun. Remo irtosi sujuvasti lähistöllä oleville tunnarikapuloille. Sen kunniaksi on sanottava, että jätti kaikki kapulat nostamatta, kun oma oli jo taskussa. Muutaman yrityksen ja erehdyksen kautta tehtiin lopuksi haamuruutu (vrt. haamulähetys hakutreeneissä). Katsotaan nyt kuinka pitkään liike kummittelee.

Lenkillä Remo fun-klubiin liittyi salskea dobberi uros. Edelleen en voi kuin ihmetellä Remon pitkää pinnaa. Se on ilmeisesti aivan erityisen hyvänhajuinen kastraatti ja saa useammankin uroksen pään pyörälle. Monelta airikselta leikkaisi moisesta vokottelusta liinat kiinni, mutta Remo jatkaa kulkuaan kuin juna. Innokkaimpien selkään nousijoiden kohdalla se katsoo tuskastuneena omistajia: "Viittiks tehdä jotakin, hitusen nimittäin ottaa pannuun."