Ei voi Suomen kevättä kelistä moittia, ulkona 17 astetta lämpöä ja pilvetön taivas. Pakkasimme Hannan kanssa Remon, Danan ja Rusinan autoon ja suuntasimme keulan kohti Luukkia. Reippaan kahdeksan km:n jälkeen olivat kintut saaneet sellaista kyytiä, että luulisi kesällä jossain näkyvän (eikä ainoastaan koiralla). Luontoretken antia olivat kaksi kuollutta ja yksi elävä kyy, useita västäräkkejä ja paaaljon sammakoita ja kutua.

Päivällä treffasin Virpin koirineen Hämeenkylän kartanon maisemissa. Remo oli aikasen täpinöissään tajutessaan oleva OIKEA harrastuskoira. Virpi pyöritti omia koiriaan ja uskoisin hänen hyötyneen kimppatreeneistä. Yksin harjoitellessa perusasiat onnistuvat hyvin, mutta ajoittain tarvitaan toinen katsomaan olisiko treenaamisessa jotain säädettävää. Rena on kovasti edennyt, mutta antaa edelleen Virpille ja minulle aivan uudenlaisia haasteita airiksen sielunelämästä. Ranti on hauska, iso ja onnellinen. Aikuistumista odotellaan.

Remon kanssa on uusi ase käytössä. Kokeilen perusasennon oikaisemista raipalla (n. 40 cm, leveä nahkapää) ohjaten. Haluan nyt painottaa sanaa ohjaten eli koiraa ei ole tarkoitus läimiä, vaan raipalla kevyesti muistuttaa pyllyn oikeasta paikasta. Aloitin seuraamisella, jonka aikana sivelin koiran ulompaa kylkeä totuttaen sitä raippaan. Ensimmäisellä pätkällä oli pientä hidastelua, joka kuitenkin unohtui nopeasti. Remo oivalsi pian mistä on kysymys ja oikaisi itsensä pienestä naputtelusta. Seuraavaksi haimme ryhtiä vasemmalle käännöksiin. Uutena kokeilimme askelsiirtoja oikealle. Remolle on opetettu siirtymiset käännöksen kautta, mutta uusien sääntöjen mukaan ohjaajan rintamasuunta ei saa muuttua. Tämänkin liikkeen opetattamiseen raippa vaikuttaisi olevan oiva apuväline. Kokeillaan.

Remo noutaa hitaalla laukalla mennen tullen. Nyt noutoon haetaan lisää vauhtia saalisvietin avulla. Koira hetsataan kapulalle ja sen ottaessa kapulan suuhunsa, riekutaan palkan kanssa. Ongelmia tuli siinä vaiheessa, kun Remo ei vaihtanutkaan kapulaa patukkaan, vaan piti molemmat suussaan. Yritä nyt siinä sitten revittää. Ei mainittavaa edistystä.

Kaukokäskyjen asennonvaihtoja tehtiin lyhyemmältä etäisyydeltä, ihan ok. Liikkeestä istumisessa Remo on oppinut hypähtämään sivuun. Tarkoituksena oli kokeilla liikkeen korjaamista raipalla. Jostain syystä Remon herneet eivät aluksi kohdanneet sen vertaa, että olisimme nähneet  heittääkö se etu- vai takapäätään vinoon. Koira rätkähti muutaman kerran maahan, joten jouduin muistuttamaan hihnalla ja palkaamaan välittömästi istumisesta. Viimein onnistuneen suorituksen jälkeen selvisi, että etuosa käännähtää sivuun ja pylly pysyy paikallaan. Yritetään oikaisua myöhemmin.

Juttelin Ollin (Muscida's Aerosmith) mamman kanssa. Onnettomuudesta toipuminen on edenny siihen pisteeseen, että Olli on palaamassa kotiin toukokuun puolen välin jälkeen. Sarille tsemppiä ja voimahali, helpolla et varmaankaan pääse. Tuhannet kiitokset kaikille ihanille (koira)ihmisille, jotka ovat osallistuneet Sarin auttamiseen. Täytyy sanoa, että sen keväisen puhelun jälkeen en olisi välttämättä uskonut, että asiat voivat hoitua tällä tavoin. -Kiitos!-