Tänään on ollut airisyhdistyksen järjestämä kasvattajapäivä ja aiheena silmäsairaudet. En itse päässyt paikalle, joten joudun jossain kohdin turvautumaan toisen käden tietoihin. Sinällään aihe on erittäin mielenkiintoinen ja koskettava, sillä eri silmäsairaudet tuntuvat olevan osa kohtaloani. Ensimmäisellä englannintuonti airiksellani oli PRA (britti-jenkki) ja saksantuonti Remolla HC (saksalais-jenkki).

Nyt pientä pohdintaa: Remon kaikki jälkeläiset, mikäli kyseessä on perinnöllinen kaihi, ovat HC kantajia. Danan (Remon tytär) enolta on tässä kuussa peilattu HC. Mikäli edelleen kyseessä on perinnöllinen kaihi, on Danan emällä, joka on peilattu puhtaaksi 28.9.06, 50 % mahdollisuus olla kantaja (tai 25 % geneettisesti puhdas tai 25 % sairas). Mikäli emä on kantaja ja siirtää "kaihigeenin" Danalle, sairastuu Dana väistämättä kaihiin. Muussa tapauksessa asialla ei ole suurempaa merkitystä, sillä Dana on jo valmiiksi kantaja. Tulinkohan ymmärretyksi?

Airiksilla ei kaihia pystytä varmuudella osoittamaan perinnölliseksi sairaudeksi. Viimeisen 15 vuoden aikana virallisesti tutkituista koirista on löytynyt viisi HC-koiraa. Näistä yksi saksalainen ja loput kolmelta eri suomalaiselta kasvattajalta. Sairaista  koirista  kaksi olivat sisaruksia (brittiläinen isä), mutta muuten koirat edustavat kohtuullisen erilaisia linjoja. Neljästä koirasta tiedän varmuudella, ettei kaihi ole ainakaan vielä vaikuttanut niiden elämänlaatuun. Oma toivomukseni kaihin suhteen olisikin, että jossain vaiheessa saisimme ison otoksen 5-6 vuotiaita koiria tutkittavaksi. Tällä tavoin pystyisimme paremmin kartoittamaan kannassa ehkä piilevänä kulkevan, vasta silmätukimuksissa esiin tulevan kaihin.

Ettei elämä kuitenkaan olisi näin helppoa, on Remon emän puoleisesta suvusta löytynyt PRA:ta. Tätä asiaa pohdin vielä jonkin aikaa, ennen kuin otan siihen kantaa. PRA:n periytyvyydestä tiedetään, että se periytyy resessiivisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sairas geeni pitää tulla molemmilta vanhemmilta. Saksassa tehdään kovasti tutkimustyötä PRA-markkerin löytämiseksi. Asian tiimoilta ollaan oltu yhteydessä useisiin eri maihin. Suomen Airedalenterrieriyhdistys on osaltaan mukana rahoittamassa tätä tutkimusta. Markkerin paikallistaminen on ehdottomasti kaikkien etu, sillä tämä mahdollistaa tulevaisuudessa  tilanteen, jossa jalostukseen on käytettävissä entistä laajempi populaatio.