Puomi kahdesti, kohtuullisen nopea ja napakka pysähdys. Saas nähdä miten kontaktin käy, kun toistoja ei hirveästi uskalla ottaa.

Bonuksena treenin jälkeen lenkki Pirjon (Grim) ja Sonjan (Hohto) kanssa, minkä jälkeen Pirjolle kahville. Kirppu-poloinen oli aivan hämillään, kun Funin ja Grimin lisäksi nurkissa pyörivät myös Breeze, Spice ja lopuksi myös Quick. Joskus elämä on 

Ratapätkä itsessään ei ollut mitenkään erikoinen, sillä keskityimme teemaan kepit. Alkuun molemmille koirille muutamia yksittäisiä keppejä. Rhy-poloinen joutui tosissaan tekemään töitä kiinteiden keppien kanssa löytääkseen etenevän tyylin pujotella. Magda puolestaan on hakeutunut alusta asti matalaksi ja etenee kuin mato.

Loppusaldoksi käteen jäi useinmiten kepit loppuun asti pujotteleva koira. Onnistumisia tuli minun makuuni kohtuulisen vaikeassakin takaaleikkauksessa ja 90 asteen lähestymisessä kiertokulmaan. Tilanteessa, missä avokulmaa lähestyttiin putken ja hypyn kautta kolmos-nelosväliin oli liian vaikea. Verkoilla onnistui.

Summa summarum - eikös toistojen määrä korvaa puuttuuvat treenikerrat?

MAGDA

on pitänyt paikkansa ensisijaisena harrastuskoirana. Suurin syy on ollut kesä-ja syyskauden kuluminen paimennuksen merkeissä. Alkukausi oli nousujohteista, mutta kauden loppua kohden epäonnistumiset lisääntyivät ja (paimennus)itsetunto laski lähes pohjalukemiin. Siinä suossa ollaan edelleen. Käteen kaudesta jäi kuitenkin muutamat onnistuneet kisat, SPKY:n junnumestaruus ja hyväksytty perusrata.

Paimennuskauden loputtua oli pakko keksiä jotakin korvaavaa tekemistä. Aktivointi löytyi hetkellisesti tokosta. Treenejä käynnisteltiin useampaan otteeseen Virpin kanssa. Jotain ilmeisesti onnistuttiin järjestämäänkin, sillä yhtä äkkiä Magda oli ilmoitettu joulukuulle kisoihin. Jos Decon kimppatreenit jäivät vähiin, meni Kirpulla vielä huonommin. Se joutui elämänsä ensimmäistä kertaa työskentelemään vieraiden koirien läsnäollessa Lempäälän kisoissa, koskien myös paikallamakuuta. Hyvin typy kuitenkin suoriutui ja onnistui saamaan ALO-1 tuloksen pistein 173 kp / 4. Luokassa oli lähes 30 osaanottajaa.

Avoimeen valmistautuminen oli vielä heikompaa. Muutamaa pihatreeniä lukuunottamatta "oikeita" treenejä taisi olla kolmet ja yhdet haastavammat Vermon raveissa. Magda teki Veikkolan kisoissa 15.1 elämänsä kolmannen pitkän piilopaikallamakuun ja elämänsä toisen paikallamakuun vieraitten koirien kanssa. Onneksi likassa piilee uskomaton työ-moodi, joten tuloksena AVO-1 pistein 176 / 3. Mainittakoon, että seisominen meni nollille.

Agility oli tauolla koko paimennuskauden. Fysiikka joutuu hetkittäin paimennuksessa niin lujille, että en halunnut kahta kroppaa kuormittavaa lajia samanaikaisesti. Nyt on treenattu harvakseltaan, tavoitteena kuitenkin kisata viimeistään kesään mennessä.

DECO

on viettänyt varsin tylsää elämää. Se riekkui itsensä aikasen huonoon kuntoon pyrkiessään pihalle Anjan koira-aitauksesta. Kesää se viettikin lähinnä oloneuvoksena. Kroppa toipui ja lopulta Decollekin oli pakko antaa jotakin tekemistä. Syksyä kohden se pääsi satunnaisesti lampaille. Kun lajiin ei kohdistunut mitään odotuksia, se oli hetkittäin ihan hauskaakin. Decon kanssa treenattin lopulta lähinnä kohtikävelyä, mitä kautta poispäin ajoa aloitettiin rakentaa uudelleen. Saas nähdä jäikö mitään kovalevylle.

Decon tokot ovat edenneet hissukseen. Aikoihin en ole mitään kokeillut, mutta toko jäi tauolle tilanteessa, missä ruutu ja tunnari olivat pitkällä, joskin vaiheessa. Kaukot ovat ajoittain edelleen hukassa. Nyt kun Magda on "ajanut" Decon kiinni, saattaa treenaaminen Decon kanssa tuntua tosi kivalta oikeasti osaamattoman rinnalla.

Agilitya ollaan tehty todella vähän. Deco on ollut harvakseltaan mukana hallilla. Koirassa ei sinäänsä ole vikaa, mutta en vai saa sitä istumaan käteeni. Ne ovat Magdan kanssa kuin yö ja päivä. Deco on kuuma, työskentelee raivopäisenä, eikä anna tippaakaan ohjausvirheitä anteeksi. Magda etenee, mutta pyrkii tekemään oikein ja paikkaa ohjausvirheitä. Toisaalta esim. Laura tykkää Decosta aivan hirvittävän paljon enemmän kuin Magdasta, joten makuja on moneksi.

Ai niin. Oli Decon elämässä luksustakin. Osallistuimme KORK:in (kouluratsastuksen kannatusyhdistys - lyhenne ainakin tuonne päin) 30-vuotis gaalan ja samalla Kyra Kyrklundin 60 vee juhlan agilityn knock-out näytökseen. Hauskaa oli ja kouluratsastustuomareiden armollisen arvostelun suosiolla ylsimme kisan voittoon - Hyvä "Potilas" ja Minnalle kiitokset kutsusta ja järjestelyistä! http://www.youtube.com/watch?v=HZVrY1jC3do

Tästä  yhdistelmästä on nyt tulossa kolmesta viiteen uutta agi-liitäjää. Toki tulevaisuuden toivoista on iloa myös moneen muuhunkin menoon!   Pentujen odotusta voi seurata Kurumin omasta blogista http://kurudeco.blogspot.com/. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä myös Oakmeadow-kenneliin  http://www.kolumbus.fi/oakmeadow.vilo/border-pup.htm

Kurumi

Tällä hetkellä se vaikuttaa siltä, että jonkun sortin -paatille olisi käyttöä. Valitettavasti kaikki ajat ovat kovin varattuja agilityn sm-kisojen ja karsintojen vuoksi. No, meillä on aikaa odotella ja sillä välin Deco pitää itsestään huolta uimalla.

18.5 lähdimme Anjan kanssa ensimmäistä kertaa katsomaan omia lampaitamme. Deco jätettiin koiratarhaan yhdessä Grimin ja Toipan kanssa. Tiesinhän minä sen, että Deco inhoaa aidoissa olemista. Toissa kesänä se mm. puri itsensä lammasverkosta läpi, kun se jätettiin Keskikorpelan Petelle Särkänniemikäynnin ajaksi. Ei se vieraasta pihasta mihinkään karannut, vaan oli päinvastoin iloinen, kun talon väki saapui paikalle.

Deco on aikaisemminkin ollut Anjan tarhassa ja tyytynyt vain osoittamaan mieltään. Nyt autolla lähtö taisi olla kuitenkin liikaa. Deksu oli aivan varmasti yrittänyt ensin aidoista yli ja läpi, mikä oli kuitenkin osoittautunut mahdottomaksi. Tällä kertaa se keksi alkaa kaivaa reittiä portin ali. Se oli ensin joutunut siirtämään puuritilöitä ja kiviä portin edestä ja alta. Jäljistä päätellen siihen hommaan oli käytetty sekä tassuja että hampaita. Deco oli kaivanut kovaa maata laajemmaltakin alueelta. Varsinaisen pakoreitin katkaisi osittain portin alle valettu sementti, joten takaisin palattuamme tarhassa odotti varsin uupunut koira.

Illalla kotona oli vaihteeksi vaivainen bc. Deco ei suoranaisesti ontunut mitään jalkaa, vaan se näytti siltä, että vasen puoli pettää jotenkin alta. Ei muuta, kun koira vaihteeksi kipulääkeille ja lepoon. Koiruus tutkittiin tarkemmin viikko riekkumisen jälkeen. Kipualue löytyi tällä kertaa selästä (uusi paikka). Jotain pienenmpiä kireyksiä oli takajaloissa, mutta se lienee sekundääristä. Onneksi onnettomuudessa biceps oli oireeton! Lepotilassa jatketaan.

Raskaan työn raataja  

Teija oli aikaansaapa kasvattaja ja järjesti Kukan ja Decon jälkikasvulle pentutapaamisen. Kaikki viisi pentua sapuivat Klossnereille lammastelemaan sadetta ja tuulta uhmaten. Sinttiä lukuunottamatta muut olivat nähneet lampaita aikaisemminkin ja Likka ja Tankki ovat jopa sen verran onnekkaita, että niillä on ihka omat lampaat.

Vastoin odotuksia ( = sukutaulua ) osoittivat kaikki kakarat kiinnostusta lampaisiin ja muutamasta löytyi yllättävänkin paljon potentiaalia. Teija oli oikeassa siinä, että näistä pennuista on vähän kaikkkeen harrasteluun! Ensisjaisesti kakarat kuitenkin nähdään tulevaisuudessa agility-ratoja valloittamassa.

Noin yleiseti ottaen koko katras vaikutti oikein mukavalta ja tasapainoiselta. Kaikilta löytyi taisteluhalua, intoa tehdä uusia asioita, mutta myös keskittymiskykyä. Virtaa taitaa muutamalla natiaisella olla vähän ylimääräistäkin - onneksi vakuutukset ovat kunnossa... Nämä ominaisuudet eivät ole ainakaan Decosta peräisin.

Likka, Tankki ja Sintti ovat hyvän kokoisia narttuja, eivät mitään jättiläisiä, mutta koiran kokoisia. Mico on pienehkö mies, mutta selkeästi urosmainen. Pieni harmaa Varpu(nen) on oikea natiainen. Jos joku näyttää minun silmissäni pienehköltä, niin silloin se myös on sitä. Onneksi typyllä on vielä aikaa kasvatella itseään.

Ai niin, isi-pappa oli mukana lapsilleen vain näytillä. Kukka kyllä kiinnosti edelleen, mutta ynseästä vastakaiusta johtuen Deco päätti vaihtaa seuraavaan. Tuloksia syntynee toivottavasti parin kuukauden kuluttua.

Tässä ihan muutama otos, lisää kuvia löytyy Teijan blogista http://flowerfellow.vuodatus.net/

Mico ja Seija

Mico peruskuljetuksessa, pojalla on myös käsitys tasapainosta

Väsynyt pieni mies

Tankki odottamassa vuoroaan

Paimensimme koko lauantain rya-, päls- ja risteytyslampaita. Perustreenin lisäksi tein myös varsin haastavia tehtäviä. Positiivista oli, että Magda otti sisäflänkit nostossa yllättävänkin kaukaa. Toisaalta viimeiset haut olivat aivan liian vaikeita. Magda ei erottanut lampaita puilta ja yritti hakea vasemmalta kauempana näkymättömissä olevia lampaita. Lopputuloksena oli kesken jäänyt kaari ja epävarma koira.

Iltalenkin teimme viereiselle golf-kentälle. Onneksi pelaajia ei ollut paikalla, sillä yhdeksän bc:ta olisi saattanut herättää pahennusta. Loppu ilta kului hyvän ruuan ja seuran parissa. Aivoparat olivat kovilla ruotsinkielen suhteen. Toivottavasti tähän kovaan kalloon tarttuisi vielä joskus jotakin.

Rya, ei aina mikään helpoin paimennettava

Magda ja isä Suck

Sunnuntai aamuna heräsimme varhain, että ehtisimme paimentamaan mahdollisimman paljon ennen lähtöä. Tällä kertaa mukaan mahtui myös ratatreeniä. Poispäinajo ei edelleenkään toiminut kunnolla. Pidimme Magdan kanssa pro-porukalle tuplahauissa lampaita. Eikös sitten yhden kerran laumaa takaisin hakiessa tullut taas ongelmia. Kaksvitonen matkalla sotki sekä kaaren että Magdan ajatukset. Huoh! Ihan loppuun helppo korjaus.

Joskus elämä on ...

Lounaan jälkeen pakkasimme Anjan kanssa koirat autoon ja suuntasimme kulkumme kohti etelää Eva Erikssonin (Kennel Ever On) luokse. Eva on noussut Ruotsissa aivan paimennuksen huipulle. Ensisijainen matkan tarkoitus oli katsastaa yksi narttu, mutta myös Evan ajatusmaailma paimenkoiran kouluttamisesta kiinnosti.

Anja ajoi yhden pysähdyksen taktiikalla useamman sata kilometriä. Oma selkä oli siinä kunnossa, että minulla oli täysi työ pelkässä matkustamisessa. Ehdimme perille tovin ennen hämärää ja tapasimme Evan laitumella. Eva esitteli meille Nettleä, minkä jälkeen Anja kokeili sitä. Kauniisti sanoen koira hieman vedätti. Tämän jälkeen Eva katsoi ja kokeili sekä Rhy:tä että Magdaa. Sain mm. vinkkejä ylipäätään Magdan jaloilla pysymiseen. Piti muuten matkustaa Etelä-Ruotsiin asti kuulemaan, että minulla on kohtaluullisen vaikea koira ensimmäiseksi koiraksi! Magdan vaikeus piilee sen vahvassa eläintuntemuksessa. Se tuntee, tekee ja tietää mitä tekee, joten varsinainen koulutus tai oppiminen on jäänyt heikoille.

Eva ohjeistamassa Anjaa

Yöksi suuntasimme ulkoasultaan viehättävään matkustajakotiin. Paikka oli myös sisältä siisti ja toi mieleen lapsuuden leirikeskukset.

Väsyneet, mutta onnelliset M <3 R

Maanataina nousimme jälleen varhain ja menimme Evan luokse aamiaiselle, minkä jälkeen Anja otti revanssin Nettlellä. Ehdimme pyörittää myös omia koiriamme kaksvitosessa, ennen kuin Evan oli pakko lähteä Tanskaan. Tämän jälkeen palasimme matkustajakotiin pakkaamaan, peseytymään ja valmistautumaan kohti seuraavaa etappia.

Thelma & Louise reissussa

I have seen The light! Ja senkin viiksekkään naisen muodossa. Seuraavasta etapistamme Lena Karlssonin (Kennel Ty Nant) luota sain viimeinkin niitä vastauksia, mitä olin etsinyt. Lena ei vain kärsivällisesti selittänyt mitä ajatuksillaan tarkoitti, vaan myös näytti sen omilla koirillamme. Lenan tapa kohdella koiraa oli hyvin rauhallinen ja vähäeleinen, kauempaa tuskin erotti, mitä hän oli tekemässä. Silti Lena sai laitumella Prayn tuntemaan lampaat ja Magdan tekemään ajatuksella poispäinajoa. Nieleskelimme Anjan kanssa vuorotellen liikutuksen kyyneleitä.

Ja mikä sitten on ollut Magdan ongelma? Poipäinajossa M ei ole pysynyt jaloillaan, koska se tuntee lampaat niin hyvin, se ainoastaan käy niiden pakoalueella, käy maahan ja käy uudestaan pakoalueella. Tällä tavalla se pitää lampaat kyllä liikkeellä, mutta ei halua työntää niitä. Magda ei siis työskentele lampaita vastaan, koska kokee sen olevan liian työlästä. Se pystyy vaistoillaan kompensoimaan kohti kulkemisen. Sama tapahtuu kaikissa kuljetuksissa, minkä lisäksi M myös flänkkää niissä. Koira liikuttaa lampaita liikuttamalla itseään (ja antamalla aikaa). 

Toisessa setissä Lena oli Magdan kanssa pienehkössä pitkulaisessa aitauksessa. Tässä ongelma näyttäytyi paremmin ja Lena näytti, kuinka Magda ei halua myöskään painaa. Se pitää mieluummin vastaan ja antaa perää, kuin menee "på". Magda oli henkisesti niin väsynyt treenistä, että se yritti päästä välillä pois lautojen välistä. Lena oli kuitenkin sitkeä, otti koiran liinaan ja tuki sitä. Onneksi sain videolle tämän pätkän, sillä aivan yllättäen pienestä hiirulaisesta kuoriutui iso koira! Kotona pätkää katsellessa nielin taas kyyneleitä.

Vaikka Lena alkuun pitikin, että Magda on niitä omalla tavallaan vaikeita luontaisia paimenia, muuttui asenne viimeisten minuuttien aikana. Minulla oli kuulemma Hieno Pieni Koira! Rhy taas on vahva kuin mikä ja jo tähän mennessä sille olisi löytynyt pari uutta kotia! Ai niin, Magdan ongelman ratkaisu? Mitään ongelmaa ei ole, kun koiran vaan saa painamaan ja haluamaan kohti. Paimennus alkuun ensisijaisesti kohti kulkemista ja pitotreeniä aitaa vasten. Kuulostaa jo liiankin simppeliltä, taitaa olla uusi reissu etelään jossain vaiheessa tarpeen...

Hieman alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen lähdimme ajamaan kohti pohjoista jo saman illan aikana. Yhden aikaan yöllä yritimme hipsiä Gunnelin yläkertaan, mutta ihan herättämättä emme kolmen koiran ohi päässeet. Aamulla nousimme varhain ja Anja sopi Gunnelin kanssa järjestelyistä, sillä Rhy jäisi Gunnelin luokse. Ryypyssä on niin paljon tavaraa, että kokeneemman on helpompi päästä sen pään sisään.

Tiistai meni lepäillessä, lyhyesti paimentaessa ja lenkkeillessä. Jätimme Rhyn Gunnelille töihin ja suuntasimme laivaan.

Keskiviikkona saimme aamiaisen Janitalla. Anja tarkasti vielä Janitan ja Niinun "jumppavideon" ruotsinnoksen. Kotiin lähdimme ajamaan lenkin jälkeen. Kotiin saapuivat kohtuullisen väsynyt omistaja, mutta ajo- ja laivamatkojen ajan hyvin levännyt pieni koira.

2.4 olimme Kotikoskilla Anjan kanssa. Magda teki oikeinkin kaunista vaistonvaraista kuljetusta ja tunsi muutenkin lampaat hyvin. Jaot olivat minulle lähes mahdottomia. Asema ja ajoitus olivat jatkuvasti hukassa. Karin lupaamaa persjakokurssia odotellessa....

Viikko siitä pääsimme Anjan kanssa Nillalle. Tällä kertaa lammastelut eivät menneet ihan putkeen. Matula paineistui Rhytä katsellessa jonkin verran flärpästä. Teimme läpimärällä kentällä ja lumisohjossa sitä vaikeinta eli poispäinajoa. Siinä treenatessa katosivat ensin suunnat ja sen jälkeen flänkit. Viimeiseksi poispäinajoa liinassa, Nilla osaa, minä en. Paimennusvietin puutetta vai liian vaikeita asioita. Ainakin sitä jälkimmäistä.

Tämän jälkeen kävin Päivin ja Sennan kanssa Klossnereilla tekemässä korjaussarjaa. Tuntui taas paremmmalta! Ensimmäinen setti sisällä ja toisessa pellolla onnistui 150 m:n haku! Treenien päätteeksi innostuin opettelemaan sorkkien leikkausta. Pässit hoidettu!

Magda

Pikku-pässin manikyyri

Blondit Waldemarin kimpussa

Keväällä tuli harjoiteltua myös korvamerkkien laittoa useammalle karitsalle. Yhdeltä on kuulemma koru tippunut

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Onneksi synnyttävä uuhi huoli tämän alleen. Tuttipullo-karitsa rivitalossa olisi saattanut ylittää Arin kipukynnyksen

Olemme käyneet Anjan kanssa kertaalleen myös Ruotsissa, mutta siitä ihan oma juttunsa.

Alku oli kammottavaa. Deco karkasi lähdöstä, tuli hypyn ohi, tiputti riman, karkasi putkeen, otti kiellon putkelta jne. Onneksi Zjelko oli sitkeä, eikä antanut minun luovuttaa. Z:n sanoja lainatakseni, ensimmäiset 45 min haimme yhteistä säveltä, sen jälkeen koira kulki hyvin.

Purinan käyttökiellon takia kevään aksat ovat jääneet vähäisiksi. Kontaktit vuotavat satunnaisesti ja lähdössä on välillä vaikeuksia pysyä. Työmaata riittää ja yhteistyön hioutuminen ottaa aikaa, jos se nyt Teemun jälkeen enää onnistuukaan.

Tokot ovat valitettavasti vaihteeksi lähes jäissä. Pitäisi varmaan asettaa kisatavotteita, että saisi oman motivaation pysymään korkealla tai edes kohtuullisena.

Lampailla Deksu on saanut käydä vain yhden ½ setin lisää. Koska viime vuoden paimennukset jäivät vähäisiksi, täytyy passeli asenne hakea uudelleen.